The Project Gutenberg eBook of Kynäelmiä III This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kynäelmiä III Runosommitelmia Author: Kaarlo Hemmo Release date: November 13, 2025 [eBook #77227] Language: Finnish Original publication: Pori: Gust. Ronelius, 1909 Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ III *** language: Finnish KYNÄELMIÄ III Runosommitelmia Kyhäillyt KAARLO HEMMO Porissa, Gust. Ronelius, 1909. SISÄLLYS: Runottarelle. I. ISÄNMAA JA KANSALLISUUS. Siitä sulonsa on saanut Suomi. Työ ja rakkaus isänmaalle. Isänmaan sairastaessa. Elää ainiaan. Kuokkalan kyyditsijä kertoi. Katajainen kansani olkoon. Ihmeellinen uneni. II. TUNNELMIA, TUUMAILUJA, MUISTELMIA YNNÄ MUUTA. Äitiäni muistellessa. Ah, jos puhdistaisi. Elo moinen onnen luo. Huviretkellä. Käyttämätön ei kulu. Hänelle. Matkamuistelma. Keskeytyneen matkan muistoksi. Nuor' on sydämein. Hiljaa. Sua katselen vaan. Runoilija armaalleen. Vietä häät. Poimi helmi, säästä kukka. Hyvästellessä. III. RAITTIUS. Tuomo Tuopin jouluviinat. IV. LAPSIEN PIIRISTÄ. Poikaviikarien sukkeluutta. Kuinka pässi pikku Paavon lukutyöhön taivutteli. Pörrö-Pekka. V. TILAPÄISIÄ. Jäälle urheilemaan. Merimiehen pojan uni. Ystävälleni J.H. Erkolle. Runo Rauman rautatieriemuun. Nähtyäni "Rykmentin tyttären". Eräissä laulajaisissa. Nimipäivinä I. (A:lle). II. (O:lle). Tirehtööri Edvin Kaslin'ille. Tervehdys Rauman V.P.K:n uuden talon vihkiäisiin. Eläköön yksimielisyys. VI. YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA. "Viinat alas!" Eräästä puoluemiehestä. Matkakumppani. Uupumisen syy. Turhaa parjausta. Ei ole yksinkertainen. Esikuva. Vanhanpojan iltahuokaus. "Elä, armas lukijani, Hae sommitelmistani Runon hurmaa lain". Runottarelle. Ihanteiden ilmapiiri, Laaja laidun aattehien Armahani on asunto, Kotipaikka korkeainen. Siellä sinervän sisällä, Ikiauvon auterissa, Kajastuksen kainalossa, Runohohtehen helossa, Leijut lempeni esine. Maassa mulla on majani, Alahalla aivan täällä, Josta sinne siivetöntä Korke'uden karkeloihin Liekuta ei ilmanliekka, Vaikka aina aatokseni, Poven hehku polttavainen Kauas nousta kaihoaapi, Ylä-ilmojen iloihin. Mutta vaivun voimatonna Alas maasta aattehien Auvosielun armahani, Kaivattuni kaukomielen Kera kaunokantelonsa Hälvetessä, häipyessä Kudoksihin kultapilven, Sekä soittelon sorean, Helkähdyksen hellänvienon Lakatessa tenhovaisen Sävelillä sielussani Hyväellen hiipomasta... Minä haavemainingissa Herkyn herkkämieliseksi, Että sydän sylkähtääpi Moisen tunnun tunnelmissa, Kuin jos oisi kuulumassa Kaiku ihmehen ihana, Lumosoitto samanlainen, Jota rai’utti Runotar Kaunokieli kantelolla, Jopa ukkosen jyryssä, Pauanteisen pauhinassa, Kevättuulen tuoksinassa, Ailakoissa suvi-aallon, Linnun lempilaulelossa, Huojunnassa honkametsän, Puhelussa lehtipuitten, Kuohuloissa koskienkin, Vilinässä virran vienon — Silloin innon itsessäni, Pyhän tunnen pyrkimyksen Sävel saada toistetuksi, Joka soipi sielussani, Sydämessä sylkyttääpi: Pauanteisen pauhinalla Manajaisin mullan alle, Vuorten rautaisten rakohon Orjahengen heimostani, Pahan kaiken kansastani, Nuoret, vanhat nostattaisin Isänmaalle mairetöihin, Riidat kaikki karkottaisin, Kyyditseisin itsekkyyden Myrsky-ilmojen mukahan. Kevättuulosten kerällä Sulolahjat Suomellemme Kallihimmat kanteleisin. Ikitaimen ihmisyyden Inehmoihin istuttaisin. Kesä-onnen kestäväisen Tänne saattaisin sylissä Armahaisen suvi-aallon. Linnun lempilaulelosta Rakka’uden ruusunauhan Sydänlammin laitehilta Solmiaisin seppeleeksi. Honkametsän huojunnasta Saisin syntyjä syviä, Ongelmoita otteleisin. Kosken kuohuista kovista Edistyksen innon loisin. Vilinästä virran vienon. Rakentaisin mukaisuutta, Sovintoa, sointumieltä, Lohdutusta, lievennystä Kiusatuille kärsiville. Muuta vielä paljon — — — — — — — — — — Mutta Kaiku lakkas' kuulumasta, Sävellaine läikkymästä Sydämessä, sielussani, Tuntehissa tuutimasta, Kuni auer aamusella, Utu päivän paistehella Kokonansa kaikkoaapi Tuulenhengen tuntuessa... Suorin suotta sormiani, Ojentelen ottamahan Unen armahan tavalla Sielun silmien edestä Kadonnutta kanteletta, Joka jätti jälkehensä Kaihomielen, kaipauksen... Antakohon anteheksi Runotar mun rakkahani, Kaivattuni kaukomieli, Että maisen mullan lapsi Tavotellut taivahaista Onpi soitella säveltä, Saadaksensa herkän hetken Olla onnen hurmehessa Kulkemassa kukkateitä Ihanteiden ihmemailla Runon ruusutuoksehessa... Antanetko anteheksi, Riemun siitä rinta saapi, Sydän, sielu sylkähdyksen, Kuin jos oisi aivan tullut Toistetuksi taivahainen Sävel ihmehen ihana, Kaiku kaunokanteloisen, Vaikka toisto vaalennutkin Mahdoton on maisin äänin, Maisin äänin, maisin sormin Siitä saada syntymähän — Siksi onkin soitantoni Korutonta, kaiutonta, Vailla sointujen suloja Laadutonta lauleluni... Suothan, armas, anteheksi? I. ISÄNMAA JA KANSALLISUUS. Siitä sulonsa on saanut Suomi! Mistä sulonsa on saanut Suomi, Kaune'uden muita korkeamman, Ihmetellyn iki-ihanuuden? Syksymyrskyjenkin mylviessä, Tai jos onpi kova, tuima talvi, Kevät kaukomielinen kun koittaa, Herttaisimmallaan on kesän henki — Aina suloinen on Suomi armas! Kedon korupuvun syksy kaataa, Vaan se myöskin kypsyttävi viljat, Luopi loistaviksi laakson lehdot, Viileäksi ilman virkistääpi, Kuuhuen tuo antamahan kainon Haavevaloansa hattaroista. Puhuri kun talvella taas puhkuu, Raikasta sen onpi henki raitis, Kimmelteleväinen tähtikruunu Kaunistaapi ilman kupukannen, Revontulten läikehtivä roihu Päiväks' uskottaapi yötä Pohjan, Valkeina kuin viattomuus vallan Hohtavaiset ovat laajat hanget, Sadunomaisina metsät sankat Härmähuurteen peittäminä huojuu... Kevätenkeli kun ilmaa entää, Siivin valkoisin pois pilvet soutaa, Sinikirkkahaksi taivas seestyy, Ovi valon, lämmön aukeneepi, Hanget kidekiiltohiset häipyy, Purot, kosket pauanteina pauhaa, Päivän sädevyössä järvet päilyy, Nurmi nuokkumahan maasta nousee, Kukkiin pukeutuvat laaksot, kummut, Linnut kilvan lempikielin laulaa, Taika ihmeikäs maan, ilman täyttää... Siunattu on kesä kaunohenki! Valo yltäkylläisenä virtaa, Lämmön läike kaikkialla liekkuu, Auerhuntuisena alkaa aamu, Päivällä on kultakehä päällä, Ruso-untuvihin ilta raukee, Sulan ikilemmen suutelossa Yhteen yhdistyvät maa ja taivas... Vuodenajat kuinkin vaihtelevat, Aina suloinen on Suomi armas! Mutta mistä suloisuuden Suomi, Kaiken saanut on tään kauneu'den? Kertovi näin meille Pyhä kirja, Raamattu sen tiedon tuopi ratki: Luomistyön kun päätti suuri Luoja, Katseli Hän silloin kaikkialle, Ihastuen ihamieliseksi — Silmäniskussapa juuri siinä Sattui hänen silmihinsä Suomi, Jonka omaksi nyt kaikki joutui Katsehen ja Luojan kasvojenkin Ihastuksen ikikaunis ilme... Siitä sulonsa on saanut Suomi! Työ ja rakkaus isänmaalle. Sai kansa muuan asumakseen Niin rikkaan, hedelmäisen maan, Ett' yltäisyyttä nauttiakseen Ja hekkumaa on ainiaan. Taas toinen maan, min uumenissa On aarteet mitä kalleimmat Ja vesistöissä, vuorelmissa On helmet, kullat, hopeat. Mut maasi, Suomen lapsi, sulle Ei tuhlaa lahjojansa tuo — Jos ryöstä niukka leipä tullee, Ei anteita se muita suo. Vaan vaikka vailla rikka'utta, On kaune'us sen verraton, Kun kaikkialla ihanuutta, Kuin sadun maailmoissa on. Sen maa ja taivas, laaksot, lehdot Ja vienot välkkyväiset veet Ja hanget sekä kukkaiskehdot — Ne ihanteist' on syntyneet. Kuin morsian, niin armahaisna Kaikk' edessämme uinuaa Ja hentomielin loistavaisna — Oi kaunis, armas, kallis maa! Ja kallis, kallis on tää maamme, Jonk' isät osti verellään — Vain onnea me lapset saamme Nyt heidän kärsimyksistään. He korvet viljamaiksi loivat Ja synnyt syvät tutkivat Ja heidän kantelonsa soivat Nuo runohelmet ihanat. Ja sointuvaisen Suomenkielen He jätti meille suloisan Ja uljaan, rehellisen mielen Ja lujan uskon Luojahan. Siks' lasten, paljon saatuansa, On maalleen pyhin velvotus Työ antaa vastalahjanansa Ja kiitosuhriks' rakka'us. Isänmaan sairastaessa. Kurja lapsi sairastavan Toivoo äidin kuolemaa Sekä myöskin perintöjen Jakamista odottaa, Mietiskellen mielessänsä: "Ajoissa ne riistän pois, Koska äidin kuoltuakin Vieras kaikki viedä vois"... Kurja teko kurjan lapsen, Joka unhottanut on Äidin lemmen, antain siitä Halvan, huonon palkinnon. Äiti häntä hellin hoiti, Kuin vain yksin äiti voi, Kärsi, valvoi, rinnoin ruokki, Parhaimpansa hälle soi. Jo tuo lapsi kiittämätön Hyljeksivi äitiään, Perinnötkin jakais', eikä Niitä vaali lemmellään — Vielä estää toisiakin Antamasta hoivo'aan, Tuskin sallii toivottavan Äidin toipumistakaan. Kurja lapsi! Katso äidin Koviin kärsimyksihin! Sydämin sä voitko nähdä Niitä heltymättömin? Halpa elköön mieles' olko, Täyttäköön sen rakka'us! Muista: äidin hylkijälle Taivaasta on rangaistus! On sairahana isänmaamme Suomi, Tuo äiti armas meidän kaikkien, On raudanraskas sulosilmän luomi Ja katse sumehessa kyynelten... Kuin suuret onkaan tuskat ulkonaiset! Mut sisätuskat suuremmat viel' on, Kun joutuneet on omat lapsukaiset Nyt keskinäisen vihan kiihkohon. He katsovat sun kohta kuolevaksi, Mut kiihkeässä intohimossaan, Ei yksikähän jouda auttajaksi Ja perikadon uhkaa poistamaan — Kun tulis' suoda lievennystä, hoivaa Ja hoitaa äitiänsä kärsivää Ja lääkkeeks' antaa rakka'utta oivaa, Niin tuskaa tuotetaankin kirpeää... Sun kohtalosi, äiti, useasti On kolkko ollut lailla syksy-yön. Kun sodat riehuneet on raivoisasti Ja halla turmellut on kaiken työn. Mut lapses' opetuksen siitä saivat, Mi neuvoo nöyrtymään, jos tarvis on, Ja kärsimällä voittamahan vaivat, Kun keino muu on ollut mahdoton. Ja siksi säästytty on sortumasta, Kuin tuulen reutomana metsän puu, Mi tietoisena myrskyn riehunnasta On jäykkänä ja myöskin — kumartuu. Mut paras toki, että koskaan eipä Lie toivottomuutehen tultu kai: On syöty pettua, kun loppui leipä, — Ja äiti, lapset pelastuksen sai. Vaan nyt kun äiti taasen sairastaapi, On lasten keskuudessa toivottuus, Nyt toiset toisiansa parjoaapi Ja vallalla on eripuraisuus. Jos kellä toivoa on uskallusta, Ett' äiti hoitamalla taudistaan On toipuva, saa siitä solva'usta — Ja tuskin arvoltaan on matokaan .. Voi teitä kuitenkin, te kurjat lapset, Te vallitessa vihan raivoisan Nyt häilytte, kuin tuulispäässä hapset, Ja unohdatte äidin sairahan. Jo jättäkää pois riita keskinäinen Ja kiistaan siitä joka nainen, mies: Ken äidin vaalija on ensimmäinen Ja kellä kuuminna on lemmenlies. Kun äiti sitten rakkaudellanne On toipumahan saatu taudistaan, Ja hänen lempensä on palkkananne Ja perinnöitä hellin suojellaan, Niin yhteisonnestansa riemukkaina On äiti sekä myöskin lapset nuo. Tää tila olkoon poistumaton aina! Ja pian joutukohon aika tuo! Elää ainiaan! Tuon kuolon säälittömän temmatessa Pois jonkun meidän rakkaistamme, On silmät kyynelien kastehessa Ja murhehunnut huoliamme Ne osottavat koko maailmalle, Ja toivo ruko'usta taivahalle Vie hartahinta luokse armon Herran, Ett' ylähällä yhtyisimme kerran. Mut kansaa kuolema jos uhkoaapi Ja lain jos sortaa väkivalta, Niin huolihunnut, itkut jäädä saapi Ja työllä murhekuorman alta On toinnuttava kevätluonnon lailla, Eik' olla työtä, innostusta vailla, Saa vanhuksetkaan heikot harmaapäiset. Ei nuoret, eikä lapset leikkiväiset. Kun kansa kaikki vaan on valveillansa Ja herehillä itsetunto, On väkivalta turha voimassansa Ja myrskyt kestää kansan kunto. Siis työhön toivossa — ja pieni, suuri Nyt yhtyköhön heti, niinkuin muuri! Näin horjumatta kun on siskot, veikot, Ei meitä voita väkivallan peikot! Ei kuoloon joudu kansa milloinkaan. Jos itsetajunta on valveillaan Ja yksimielisyyskin soinnussaan — Se kansa elää, elää ainiaan! Kuokkalan kyyditsijä kertoi Kyytiin valmis on hän aina Olkoon päivä taikka yö, Orjan lailla pokkuroipi, Hevostansa ohjaa, lyö, Vilkkahasti haasteleepi Karjalaista murrettaan, "Armon herran" arvon aulis Jokaiselle antamaan. Avomielisenä kaiken Sukunsakin selittää Sekä miksi ammattina Häll' on kyydinteko tää: "Isä kreivin muukalaisen Talon ennen saada soi, Rahat tuhlas', hurvitteli —, Väkijuomissa ne joi. Siskoparvi sinne, tänne Maailmalle mennyt on. Minä itse hevon hankin, Kävin kyydintekohon. Helppo toimehen on tulla, Lapsista kun huolta ei, Sillä kreivi muukalainen Kasvatiksensa ne vei. Luojan siunaama se kreivi Lapset otti omikseen! Uuden uskon, nimet toiset Kuuluu heille antaneen..." Heltyneenä onnestansa Kyyditsijä kertoi näin, — Kansan itsemurhan aave Kummitteli mielessäin. Katajainen kansani olkoon. Maan mataja On kataja, Ei taivaslatva, sorja. Vaan viheriä, korja On kuitenkin Niin talvisin, Kuin kesän kauniin aikoihin. Kun syvähän Se hyvähän Maa-emon syliin luottuu Ja juurillansa juottuu, Niin riistämään Pois äidistään Ei sitä kuonnu myrskykään. Niin louhikot, Kuin rouhikot On sille kasvumaata. Ja missään ei voi laata Sen tuore'us Ja nuore'us Ja elinvoiman uhke'us. Jos ainiaan Noin Suomenmaan Myös koko kansa oisi, Niin katajaisna voisi Se aikojen Ja vaiheiden Nuo irnut kestää voittaen. Ja ohjana ja pohjana Kun alla vastustenki On kansallinen henki, Niin kukkiaan Luo kansa vaan Ja ain' on elinvoimissaan. Ihmeellinen uneni. Fetsi päähän painettihin, housut kovin laajat sain, Jotta astuessa luulin hametta ma kantavain, Pyssy pistimensä kanssa, miekka vyölle annettiin — Sotilaaksi väkivalloin muodostivat minut niin... Syytä kun mä tiedustelin, silloin vastattihin vaan, Että minut kokonansa turkkilaiseks' muutetaan. Mutta miksi? "Siksi että — sulttaanin se tahto on: Nöyränä siis taivu tähän tarjottuhun armohon!" Vihanliekki rinnastani sydämen on syöstä pois, Ruumiissakin tuntui, kuin jos paloiksi se pantu ois... Vihdoinkin kuin raivo raukes' riehumasta mielessäin, Sydämeni lohdutellen luulin haastelevan näin: "Ellös riehu! Voimat siinä turhanpäiten kuluvat — Helpommin sun sitten saavat voitetuksi sortajat... Ell'et itse, niin ei toiset muuksi sua muuttaa voi, Kuin sun alkujansa suuri Luoja Taivahainen loi. Puku vaan on ulkokuori! Itses' varjeltava on, Että vieraan vaikutuksen pystyä on mahdoton! Suomalaisna pysy aina mieleltäs' ja kieleltäs', Suomalaisuus virratkohon veressäs' ja hengessäs'! Vielä vapa'uden päivä kerran kultiansa luo! Puvun riisua saat sekä heittää asehetkin nuo! Mutta tylsyä et niitten koskaan sinä antaa saa: Voihan olla, että niillä lyötävä on — sortajaa!..." Säpsähdin kun tämän kuulin sekä myöskin — heräsin... Unta ihmeellistä mietin tykyttävin sydämin... — Näin on ilmissäkin käyvä, valan vannoin voimakkaan, Jos vaan mua muuttaa milloin turkkilaiseks' aijotaan! II. TUNNELMIA, TUUMAILUJA, MUISTELMIA YNNÄ MUUTA. Äitiäni muistellessa. "Mä rukoilen sun puolestais, Jos huolet sua painaa. Oi, lapsi, luota Luojahais, Hän turvan sulle lainaa." — Näin haastoi äitin' armainen Viel' eloss' ollessansa, Kun käden otti kätehen Ja siunas' poikoansa. Vaan äiti kuoli... Eestä mun Ken ruko'uksen kantaa? Ken epätoivoon, suruhun Nyt siuna'uksen antaa? Oon yksin... Mistä hoivan saan Ja lohdutuksen mistä? On sydän täynnä tuskistaan Ja silmät kyynelistä... Mut katso! Läpi kyynelten Mull' äidin kasvot hohtaa: Ja ilo saapi sydämeen Ja murhe poistuu kohta — Ja tuntuvi, kuin puhuis' hän Taas lempiäänin mulle: "Jo lasna neuvoin sylissän' Mä ruko'uksen sulle." Se totta, äitini, on tuo! Nyt tiedän, mihin luottaa. Ja mikä iloks' surut luo Ja mikä turvan tuottaa. Oi, kiitos, kiitos neuvostas', Sä armas äitikulta! On kuni oisin rinnallas' — Niin tunnun turvatulta... Ah, jos puhdistaisi! Kun taideniekka kuulu kautta maan Sai valmihiksi veistoksensa, Jot' oli vuosikaudet innoissaan Hän patsaaks' luonut nerollensa, Niin ihailtavaks' taiteen ystäville Sen uskottunsa parhaan näyttehille Nyt antoi viedä kaikkialle. On onnentunne hällä mielessään, Kun valmis taidetyö on suuri, Mi ydin onpi hänen hengestään Ja sielustansa pyhin juuri: Hän lapsenmiellä oli riemuissansa, Kun aavisti sen, että koko kansa On ihastuva taideluomaan. Ja ihailua viestit kertoivat Niin ihmetellen veistoksesta, Myös hehkutunteitansa laulajat Ne lauloi neron-tuottehesta: Ei ennen vielä oltu nähty moista, Mi toisten yli verratonna loistaa, Kuin aurinkoinen taivahalla. Mut uskottu, hän matkan unohtain, Pois poikkes' Riemujärven luoksi Ja uida tahtoi kerran, kerran vain, Mut uudestaan taas siihen juoksi — Ja siinä intohimon valtavuossa Myös veistos hältä unohtuen tuossa Jäi turmeltumaan kokonansa... Kun taideniekka tämän kuulla saa, Niin nuolena hän syöksyy tielle Ja kuvaa etsimähän kiiruhtaa, Sit' ett'ei veisi turmannielle... Ja löydettyään, iloksensa huomaa, On että mahdollinen taideluomaa Sen alkumuotoon vielä saada. Ja sitten työhön jälleen ryhtyen, Ei rauhaa itsellensä suonut Hän ennen laisinkaan, kuin veistoksen On aivan ennallensa luonut. Taas sunnuntain hän sydämeensä saapi! Ja kilvan ihaajoita kiiruhtaapi Nyt katsomahan taidetyötä. Ihmislapsi, "luonnon herra", Kruunu kaiken luomiston, Taideteos täydellisin Luotu Luojan kuvaks' on, Saanut parhaat Mestariltaan: Muodon sekä hengenkin, Jotka puhtahina kerran Vietävät on takaisin. Taikka toisin: Kuvanansa Itse Luoja armoinen Luonut onpi elämähän Maailmassa ihmisen, Jonk' on määrä huolehtia, Ett’ei pääse konsanaan Myrskyt, eikä elon vaarat Kuvaa turmelemaan vaan. Mutta hänpä, jalon määrän Unohtaen, lankeaa: Luojan kuva loukka'uksen, Henki turmeluksen saa — Pahin toki, että aina Lankeaa hän uudelleen, Huolimatta Luojaltansa Rakka'utta turvakseen. Milloin riemuissa hän uipi Markkinoilla turhuuden, Milloin riehuu raivoissansa Vuossa intohimojen: Rientää mieletönnä sinne, Minne tuulet häntä vie, Silmät ummistavi siinä, Missä oikea on tie. Mestarinsa kuva kallis Noinko jääpi ainiaan Ilman pelastusta vallan Kokonansa hukkumaan? Pysähdy, oi ihmislapsi, Kirkkaan lähdeveden luo, Pese itses' puhtahaksi, Poista elon saasta tuo! Luojan kuvan — ihmislapsen Turmeltuneen jällehen Saatava on ihanteinen Muoto alkuperäinen. Ah, jos kuvan puhdistaisi Luojan pyhä rakka'us, Ennenkuin sen niellä ehtii Kadotuksen kurimus... Elo moinen onnen luo. On ihailema kaikkien Tuo kultosiipi perho, Sen liidäntä on hentoinen Ja loistavainen verho. Ja kesäkauden riemuissaan Se huvitellen soutaa Ja kukkasista ainiaan Vain hurma'usta noutaa. Mut niinkuin usein muussakin On laita elämässä, Ett' ihastutaan kuorihin, Se tapahtuu myös tässä. Kun perhon elo kokonaan On huvitusta turhaa, Niin hedelmänä siitä vaan On häviötä, murhaa. Näät perhon jälkeläinenhän Se turmiota tuottaa, Ja kostaa isäin elämän, Mi kulunut on suotta. Ei turhuus siuna'usta tuo, Ei menestys sen myötä, Vaan elo moinen onnen luo, Mi taistoa on, työtä. Huviretkellä. Me ollaan huviretkellä — On juhannuksen aatto — Mut matkan nimi kernaammin Vois' olla — surusaatto... Näät meistä tuskin yksikään On oikein riemumieliä, Nyt vaikka luonto nauttia Ei parhaimpiaan kiellä: Kuin kuvastin nyt järvi on, Maa kukkasissa loistaa, Ja lauleluissa lintuset Ne lempeänsä toistaa. Mut luonnon häinen tunnelma Ei ilahduta meitä — Ja milt' ei meidän silmiä Nyt kyynelkaihi peitä. Tuo Sylvi, kiltti siskomme, Hän suree sulhoansa, Mi ollut vihkityynyllä On — toisen immen kanssa. Ja Heikki, veikko vetreä, Taas armastansa huolii, Mi lemmen ensikoitteessa Ja kukassansa kuoli. Mä murheistani omista En edes saata laulaa, Kun mua tumma Surutar Se lakkaamatta kaulaa. Vaan tunnettuhan vanhastaan On muille sekä meille: Ei aina riemu-aurinko Voi paistaa ihmisteille. Jos sattumalta jolloinkin Se luopi loistettansa, Niin murhe-hämähäkki pois Sen kätkee verkollansa... Me ollaan huviretkellä — On juhannuksen aatto — Vaan matkan nimi kernaammin Vois' olla — surusaatto... Käyttämätön ei kulu. On totuus lujin kaikista Ja muuttumaton vallan, Ja kulumatta — sanotaan — Se pysyy ilman alla. Vai kulumatta! Mutta kuin Voi kuluntaa se näytää, Kun ihmiskunta totuutta Niin kovin harvoin käyttää! Hänelle. Koskaan häntä näkemättä Silti olin kuitenkin Häneen ihastuksissani Aivan mielin hehkuvin. Julkisuudessa kun nimi Usein hänen mainittiin, Tuntemahan siitä opin Sekä ihailemaan niin. Ja kun kerran matka sattui Hänen kotipuolle päin, Aavistus mun sielussani Toivekielin kuiski näin: Totta Onnetar mun suopi Nähdä jalon tyttären, Joka työtä, vaivojansa Uhraa yhteishyvällen. Kotipuolensa ei haihdu Ikinä mun muistostain, Kunnian kun ensi kerran Siellä häntä nähdä sain. Tunne outo sydämeni Saatti sykkimähän mun, Suloisuus se sanomaton Läikähteli sieluhun. Mielihaaveen kuvittelu: Juuri semmoinen on hän, Muuttui todellisuudeksi Hänet sitten nähtyän': Sinisilmät sielukkahat, Posket punakukassaan, Ryhti reipas, käynti hento, Sanat hellät soinnultaan. Katuliikkeen vilinässä Kaupungissa jällehen Tapasin mä toistamiseen Hänet suureks' iloksen'. Silloin minuun ohimennen Loi hän syvän katsehen, Joka tulenpolttavana Valtasi mun sydämen. Taidenäyttelyssä kerran Vielä häntä kohtasin, Lumottuna paikalleni Heti kohta seisahdin... Mitä taide oli luonut, Multa kaikki unohtui — Ihaileva katseheni Hänessä se yksin ui... Sittemmin en ole häntä Nähnyt enää milloinkaan, Vaan mun mielessäni silti Kuvansa on ainiaan: Hänet näen edessäni Valvehilla, unissain — Milloin huolten huolenani, Milloin iki-onnenain... Järki sanoo: Heitä houre! Mutta tunne voiton vie, Uskotellen, ett’ei rikos Häntä ihaella lie — Yhtä vähän, kuin on rikos, Että tietää ei hän voi, Kuinka ihailuksen äänet Minun rinnassani soi... Sanotaan, ett' aurinkohon Ihastunut kuuhut on, Mutta että ijankaiken Saa se olla toivoton — Siksipä se kalpeana Liikkuu yöllä yksinään, Vavahdellen vaikeroipi Toivotonta lempeään. Kohtalosi, kuuhut-parka, Minä täysin ymmärrän, Jolla sama toivottomuus Onpi kärsittävänän': Siksi kaihomielisenä Laulelen mä laulujain, Joita tähänasti kuullut — Minä olen yksin vain. Kun nyt, kuten trubaduuri, Häntä lauluin tervehdän, Toivoin saada sävelissä Hänet lähi sydäntän', Lankeemalla jalkoihinsa Anteheksi anon vaan, Että noussut laulupuulle Olen häntä kohtaamaan... Olkoon hällä sydän hellä, Joka anteheksi suo! — Tulevaisuus onneansa Hälle ainoastaan tuo. Mikä lie mun kohtaloni, Yhtä pyytää uskallan, Jonka hänen sydämestään Soisin mulle sallivan. Kun en saane elon teillä Häntä nähdä milloinkaan, Luvatkoon mun ihaella Häntä, häntä ainiaan — Luvatkoon hän tämän mulle! Ja jos säälilläkin vain Mua tietäis' ajatella, Siitä oisin autuain... Ja kun joku vielä kerran Hänet sylihinsä saa, Hunajata huuliltansa Sieluhunsa vuodattaa, Silloin minä aavistuksin Onnesta siit' iloitsen — Kahta kertaa hartahammin Vielä yhä ihailen... Matkamuistelma. Höyryhepo raskahasti Taaskin mennä läähättää. Minä tarkkaan kirjavata Junavaunun elämää. Tyydytystä kun en löydä Siirrellessä silmiäin — Silloin huomaan immen nuoren Istuvan mun vierelläin. Kevätilma hengähtävän Heti tuntui vastahain... Aloin katsella, mut salaa Sekä varovasti vain. Hennosti hän istui siinä, Hymyssänsä soma suu, Otsakiharoiksi kutrit Vallattomat muodostuu. Päiväpaiste poskusia Kirkkahiksi heijastaa, Kukkakimpun loistavaisen Eteensä kun avajaa. Rinnassa on myöskin ruusu Siihen katsehensa loi: Ruusu, silmät toisistansa Kilvan sulo'utta joi. Kenpä onnellinen antaa Kukkaiset ja ruusun sai! Varmaan ylen ihanoita Muistoja ne kertoo kai?.... Mietin näin ja luulen, että Muistot valtas' impyen, Koska vaipuvan hän näytti Syliin hellän haavehen. Hetken haaveili — ja sitten Uinahti hän unehen, Päähyt painui vienoisesti Puoleen rintaruususen. Näky kaunis! Hengetärtä Kesän hän nyt esittää, Muistojen ja kukkiensa Keskessä kun lepäjää. Unelmien taikamailla Ihmeitä hän uinuaa, Kulta-unten salakieltä Kukat hälle kuiskuttaa. Kai ne suudelmista kertoo Pojat nuoren, sorean? Taikka ensi-autuudesta Lemmen vasta-alkavan? Sit' en tiedä. Mutta näky Tää on vallan varaton — Sulotarten parvi, luulen, Immen ympärillä on... Aarre kallis onkin niillä Siinä suojeltavanaan: Kukkain keskustassa impi — Itse myöskin kukassaan. Eipä kumma, että tuskin Hengittää mä uskallan, Ett’en unta häiritseisi Onnellisna uinuvan .. Hiljaa istun vaan ja katson, Ihantelen, hurmastun, Kuva kaunis, tenhovainen Painuu sieluhuni mun. Muistohelmyenä siellä Tahdon säilytellä sen Useasti toistuvana Sielun kuvastimehen... Keskeytyneen matkan muistoksi. Ruunavuori — kau'an sinne matka paloi mielessäin; Kun sen tehtäväksi kuulin, kevät viehti sydäntäin, Aavistuksen kaukoputki näytti ihmetaikojaan, Toivehet ne aatokseni täytti sulokuvillaan. Mutta miksi maailmassa kohtalo on kolkko niin, Että ilo useasti peittyy murhe-untuviin? Äsken kirkas sinitaivas kulmiaan nyt yrmistää, Ukkospilvi uhkaa vettä... Joko matka kesken jää? Eihän toki! "Kyttä" tuossa uipi vettä velloen, Niinkuin sorsa soutavainen, kuni alli aaltojen. Seurueesta jahka ensin raja-aidat katoaa, Sitten onpi ilo irti, riemuks' olo remahtaa. Iloisuutta siinä onkin, riemun runsa'utta vaan, Missä immyttä on kolme "laulun laajan kotimaan" Oi jos kera Karjalaisten impein aina olla sais', Talvi kesähelle oisi, myrskyjä ei tunnettais'... Nytkään huomattu ei, että taivas pilveen mennyt on, Ett' on tullut ukkosilma, jyry käypi ponneton. Vettä vuotaa valamalla, salamat ne singahtaa, Aaltoin kanssa temmeltäväin pikku "Kyttä" keinuaa. Myrskytköhön, jyrisköhön, soilutkohot salamat — Riemusoitoks' impyet sen Karjalaiset ottavat... Kun ei päiväntähti loista, loistaa heidän poskipäät, Sinitaivon suloisinna heidän silmissänsä näät. Siksi myrskyn keskelläkin pinta sydänlammikon Kirkas, röyhytön on, kuni sädevyössä auringon, On kuin rantamat sen täynnä ulpukoita lemmen ois', On kuin toivon-säveleitä kaislikot sen huminois'... Ja jos vaikka matka kesken jäikin, haitannut se ei: Sydän mukahansa muiston kokonaisen siitä vei, Joka länsiruskon lailla ihanaisna kangastaa, Mielen tuutii tunnelmihin, rinnan lämpimäksi saa... Nuor' on sydämein! Minäkö vanha oisin? Ei, armas impyein! Ikäni vaikka karttuu, Niin nuor' on sydämein. Kuvana luonto mulla Se suurisynty on, Mi ijäti on nuori Ja vanhentumaton. Mitäpä vaikka luonnon Syys, talvi vanhentaa: Kevähän uuden tullen Se taasen nuoreks' saa, Povi se luonnon paikka Kuin onpi keväimen — Sijana sydän munkin Se myös on nuoruuden. Halua elon tunnen Ja elän toivehin, Tulena hehkun aina Mä mielin keväisin. Mi ylevää on — siihen Mun valtaa innostus, Pyhänä rintan' alla On nuori rakka'us. Minäkö vanha oisin? Ei, armas impyein! Ikäni vaikka karttuu, Niin nuor' on sydämein. Hiljaa... Hiljaa kukka maasta nousee Avaamahan umppuaan, Hiljaa Koitar päivän johtaa Valon tuomaan maailmaan. Hiljaa leyhkä aamutuulen Koko luonnon herättää, Hiljaa valo, lämpö siihen Vuodattavi elämää. Hiljaa ruko'uksen henki Nousee ylös Luojan luo, Hiljaa toivo uupuvahan Rintaan uutta tulta tuo. Hiljaa lempenikin syttyi... Tietämättän' ihastuin... Hiljaa siksi rakastankin — Vaietkoon myös lauleluin! Sua katselen vaan... Oli juhannustunteissa Luoja, Kun lahjoja Sinulle soi: Siksi tuhlaten antimiansa Ja runsaasti antoa voi. Sua katselen ain' ihamiellä, Kuin Kevätär kaune'uttaan, Kaukolentona henkeni tunnen Mä nousevan pois yli maan. Kuni autuuden harsosta sitten Sä, keijunen, siintävän näyt, Mielihaavehen auteremaissa, Kuin hengetär hellä sä käyt. Kuvas' kuinka on ihana silloin! Sun kiehkurakutrisi nuo, Kuni leikiten karkelossansa Ne kaulalles' varjoja luo. Lumivalkea otsasi loistaa, Kuin toivojen kaivattu maa, Sinisilmäs' on sielua täynnä Ja taivasta heijastavaa. Rusoposkies' kirsikkahohde Ja huultesi mairehinen Hymy yhtyvi toiseensa toinen, Kuin morsian sulhaisehen. Kevyt, liitävä käynti on Sulla, Kuin untuvat jalkasi ois'... Onko ihmettä, jos Sua nähden Maan piiristä siirtyvi pois? Onko ihmettä, jos ihamiellä Ain' etsivi katseeni Sun? Onko ihme, jos toisaalla koskaan Ei silmät voi viihtyä mun? Kuni lämmöstä elpyvi luonto Ja kukkaiset auringostaan, Sun nähden mä lämpenen, elvyn. Ja siks' Sua katselen vaan... Runoilija armaalleen. (Mukaelma.) I. Vaikk' olet armas laulajan, En vaadi sua laulamaan. Sä luota Herraan Luojahan Ja mua yksin lemmi vaan. Tee työsi mielin iloisin Ja uskollisuudella vain, Niin olet runo kaunihin, Kuin koskaan syntymähän sain. II. Ei linna impen' olekaan, Mi asunto on armeijain Ja korskain herrajoukkojen Ja naisten juhlapukuisain. Hän kirkko ompi kaunoinen Ja lehdikko on suojanaan, On pyhyysharso pyhättö — Mä yksin palvon siinä vaan. Vietä häät! (Daniel Fallström'in mukaan.) Tyttö armas, vietä häät, Kun on kukintasi hetki, Vuodet vierii, niinkuin näät, Ruusut kuihtuu suloisetki — Siksi kohta vietä häät! Nainen syntyi tosiaan Suukon saamaan sekä suomaan, Mutta suukko matkassaan Valmis vaarankin on tuomaan — Siksi kohta vietä häät! Rakastaa on ihanaa, Sehän naista kaunistaapi, Tyttö vain on raakulaa, Lemmittynä kypsäks' saapi — Siksi kohta vietä häät! Poimi helmi, säästä kukka. (Norjan kielestä.) Kun silmäs' helmen kohtaa, Mi syvyydessä hohtaa, Se poimi rintahais! Näät aallot mellakoivat Sen kätköön viedä voivat — Ei päivääkään se nähdä sais'. Jos vastaas' sydän tullee, Mi lämpimä on sulle. Et kylmä olla saa. Sä suojaa kukka, säästä, Niin halla siihen päästä Ei voi — ja ijäks' anastaa. Hyvästellessä. "Jää hyväst', armahainen, Pois tieni taasen käy, Vain hetki ainokainen — Ja en mä täällä näy." Ja hellät silmä'ykset He soivat toisilleen: Sydänten hyväilykset On niissä lempineen. Ja rintaan pyhä tuosta Ja armas tunne jää — Ei aika niin voi juosta, Sen että hävittää. III. RAITTIUS. Tuomo Tuopin jouluviinat. Torilla kun kaupat kaikki Tuomo Tuoppi toimitteli, Niin hän tuossa tuumiskeli, Aprikoitsi itseksensä: "Jalo koska joulujuhla Onpi kohta jo ovella, On mun totta ostettava Hamevaate vaimolleni Sekä lahjat lapsilleni." Läksi sitten länsimähän Kaupungin katua pitkin. Mutta siinä mennessänsä Anniskelun akkunoista Viinapullot viekkahasti Hänen siinsi silmihinsä: Viettelys nyt vallan otti, Vieden mielen miehen päästä. Aatos entinen hävisi, Tuli tuuma toisenlainen: "Joulujuhla joutavata Viinatta on vietettynä." Siitä puotihin pujahti, Osti litran, osti toisen, Osti kohta kolmannenkin, Juoksemalla jouduttihe Hevon luokse heti sitten, Jonka aisoihin asetti, Itse retkahti rekehen. Alkoi kiidellä kotihin, Mietiskellen mielessänsä: "Hamevaate vaimolleni Sekä lahjat lapsilleni Ostoa on yhtä hyvä Kotikylän kauppiaalta." Kaivoi kukkaron käsille, Rahat laski liukkahasti, Jotta saisi täyden selvän, Kuink' on kauppa hällä käynyt. Metiseksi muutaltihe Mieliala aivan kohta, Kun niin runsaasti rahoja Tavaroista oli tullut. Käsi silloin käskemättä, Viipymättä viinapullon Penkas' reslan pohjustalta. Korkin auki aukaistua Tuomo ryypyn, toisen otti. Kohta kolmannen perästä. Viina kallohon kajahti, Nousi päähän nostamatta: Laitti miehen laulamahan, Huikeasti huutamahan, Jotta tietä taivaltavat Kunnokkahat kansalaiset Pakenivat parkujata. Mutta muuan matkalainen, Tuntematon tallustaja — Vastamaassa kun vähäisen Hepo juoksi hiljemmasti — Rukoili rekehen päästä Sekä selvällä rahalla Lupas' kyydin korvaella. Tuomo Tuoppi toveriksi Otti miehen mielellänsä, Vielä monet viinaryypyt Aivan auliilla tavalla Kohta tunki tullehelle, Jonka hauskaksi havaitsi Viehkeäksi veitikaksi, Koska taisi kertoella Kaskut varsin kelvolliset, Sekä rallit rallatella, Laulut laulella parahat. Uusi pullo aukaistihin: Ryyppy ryypyn on perästä Siinä suihin siemattihin. Rupes' Tuomo torkkumahan: Viina voitti vahvan miehen, Juoma uuvutti urohon. Silloin kumppani sivalsi Tuomon rahat taskuhunsa, Veipä vielä viinalitrat, Poijes reestä ponnahtihe. Jätti Tuomon torkkumahan, Yksin unta ottamahan. Hepo juosta hölkytteli Omin päinsä ohjatonna, Poikkes' tieltä Ponkamolla, Kinnulahan käännähtihe — Siellä reki syrjällensä Pahnan nurkkahan nujahti, Seinustalle sikaläätin. Tuomo luuli tullehensa Kotikontunsa pihalle, Oman talon tanhualle. Ja kun ukset oli auki Sikaläätin seljällänsä, Niin nyt Tuomo tuotapäätä Sinne konttasi sisälle Sekä laskihe levolle Vinkuvien vierustalle. Siat ilmas' ihmettänsä Rönkyvästi röhkimällä Tuomon oudosta tulosta, Joka taasen tuota luuli Joko vaimonsa vihaksi Tahi naisten naurannaksi — Siksi Tuomo tuskitellen Epäselvästi sopersi: "Suunne, akat, sulkekaatte, Kaikotkaatte karsinahan Isäntänne saavuttua, Ukon tultua tupahan!" Talonväki katsomahan, Kohta tuli tutkimahan, Ken on kulkenut kujahan. Hepo siell' on seisomassa, Reki kaatunut perässä. Kuului pahnasta korina — Ja kun sinne silmäsivät, Hämmästyen huomasivat Miehen unta ottamassa Röhkiväisten vierustalla. Joku joukosta saneli, Irvihammas ilkkueli: "Jopa siihen sattununna Seura onpi hyvin huono." Vaan kun siat kumman kuuli Seuran huonon saanehensa, Niin ne pötki pahnastansa, Häpeissänsä hyppäsivät Ulos kaikki kartanolle, Vihoissansa vinkasivat Seuran huonon saamisesta, Tietämättä tullehesta... Itse Tuomo illansuussa Humalastansa heräsi, Eikä ensin ymmärtänyt, Kuinka kortteeri komea Oli ollunna hänellä. Pian kuitenkin tajusi, Missä hän on maata saanut. Kohta jo kujahan kömpi, Otti heiniltä hevosen, Joita tuttuuden takia Oli tukko sille tuotu. Varsin varkahan tavalla Sitten kujasta katosi. Kohti kotia ajeli, Päätä pohmelo porotti, Mieltä karmi kauheasti. Kun hän siinä kulkiessa Muisteli ja mietiskeli, Tarkasteli taskujansa, Uutta surua sukesi Vielä yhä viljemmalta: Oli kukkaro kadonnut, Viinalitrat viety reestä... Iltamyöhän myterässä Tuli Tuomo vihdoin viimein Kotikullan kartanolle. Hevon tallihin talutti, Astutteli appehelle. Itse itkusilmäisenä Huonehesen hiiviskeli, Kamarihin käydä käpsi... Siellä seikkansa selitti, Puhui muistinsa mukahan Valitulle vaimollensa, Jolta anteeksi aneli Sekä lujasti lupasi Olla ilmoisen ikänsä Viinamyrkylle vihainen. Antoi vaimo anteheksi Lämpimästi, lempeästi, Kädet ristissä rukoili, Että itse Isä Luoja Oisi Tuomolle tukena, Armollansa auttajana. IV. LAPSIEN PIIRISTÄ. Poikaviikarien sukkeluutta. (Naapurusten 6-vuotisia poikia.) V\r\n "Katsos, kuinka kaunis pulla Äidin leipoma on mulla!" "Aivan juuri samanlaista Myöskin mulle äiti paistaa. Jos nyt pienen palan suoda Tuosta voit, niin sulle tuoda Puolet tahdon kerrassaan Pullastani, jahka vaan Sen mä äidiltäni saan." "Kun sä puolen ensin mulle Tuonut olet, sitten sulle Koko pullan annan sen, Jonka äiti armainen Toiste leipoo minullen." Kuinka pässi pikku Paavon lukutyöhön taivutteli Omat siskonsa sanoivat Pikku Paavoa papiksi, Hän kun tuppas’ tuoliloille Tahi kiipesi kiville Sekä sitten saaraeli, Kuni pappi paukutteli. Pannutkaan ei pikku Paavo Pappisnimeä pahaksi Ell’ei siskot soimannehet Pöllöläisten pastoriksi Joka onpi oppimaton Lukutaidoton typerä. Aivan, näät, oli asiat Sillä lailla, lapsikullat, Ett' ei häntä ensinkähän Lukeminen miellyttänyt — Siksipä hän tuskin tunsi "I":n ja "s":sänkään eroa. Ja kun äiti ohjaellut Oisi pientä Paavoansa, Silloin tuli hammastauti, Vatsanväänne vaivaloinen Tahi päätäkin pakotti, Jotta aina alkuhunsa Lukuhomma sai lakata. Mutta tässä sattui muutos Kautta kumman kohta'uksen. Kerran käyskeli kesällä Paavo-poika peltomaalla, Jossa oli suuren suuri Lammaslauma laitumella. Paavo kiipesi kivelle, Rapsahtihe rauniolle Sekä saarnata samalla Alkavi hän uljahasti. Lammaslauma ihmetellen Pystykorvin kuulosteli, Kunnes muuan musta pässi Puikahtihe takapuolle, Nopsasti kuin norja nuoli Maahan puski pikku Paavon, Vielä sittenkin koetti Puskea ja pukkiloida. Paavo huusi, pässi puski. Äiti kuuli kartanolle Pikku Paavon parkumisen, Lähti kohta kiirehesti Auttamahan armastansa, Kau'as pässin karkoitteli. Paavon pulasta pelasti. Sitten siinä poijaltansa Tutkisteli, tiedusteli: "Teitkö pässille pahoa?" "Yhtäkään en, äitikulta. Tehnyt pässille pahoa, Enkä muille lampahille. Kun mä kiipesin kivelle Saarnatakseni sanoja Lammaslauman kuultavaksi, Silloin pässi paksusarvi Puski mua puksahutti, Että keikahdin kiveltä Maahan vallan vatsalleni." "Kuules, Paavo poikueni, Minä sulle nyt selitän: Pässi tuli puskemahan Sua aivan siitä syystä, Kun se kai on kuulla saanut, Ett' ei meidän pikku Paavo Taida laisinkaan lukea — Eikä ilmoisna ikänä Moinen sovi saarnatyöhön, Joka onpi oppimaton, Lukutaidoton typerä." Kun he koituivat kotihin, Paavo kohta käskemättä Kaivoi kirjansa esille, Itse etsi aapiksensa. Pörrö-Pekka. Niin vilkas poika Pekka on, Ei läksyissäänkään taidoton, On sievä muodoltansa, Vaan vettä kovin kammoaa, On tukka harrallansa, Ei kampaa päähän panna saa. Ja sisko-Anni äidiltä Sai käskyn pestä veljeä Hän joka aamu, ilta, Mut milloin Pekkaa pesty ois, Niin lähiseutuvilta Hän karkuteille pötki pois. Hän koulussa sai nuhtehet, Kun vihkot on niin likaiset, Kuin suinkin voivat olla; Kun joululupa annetaan, On tarkkuudessa nolla Nyt hällä todistuksessaan. Sen kera kirjain likaisten Hän viskaa alle portaiden Ja valheen pienen pistää; Työn kehnon Anni huomaapi, Ja, vaikk' ei virka mistään, Hän veikon kätköt korjaapi. Kun sitten palaa joulupuu, On hymyssä niin moni suu, Ja "Pukki" lahjat mättää. Se muille viljavasti suo, Mut Pekalle se jättää Vain yhden kääreen kuusen luo. Sen Pekka kaappaa, avajaa — Ja siitä todistuksen saa Ja kirjat kätkemänsä. Hän itkee, anteeks' anoen, On kovin häpeissänsä, Ja siistiks' Pekaks' muuttihen. V. TILAPÄISIÄ. Jäälle urheilemaan! (Alkujaan kirjoitettu V:n Luistinklubin iltamaa varten, jonka toimeenpanijaan ruotsinmieliselle enemmistölle suomenkielen esiintyminen iltamassa olisi ollut kauhistus, jos runo olisi lausuttu.) Kuin armas onkaan viesti, että kohta On saatavissa tanssikarkelot! Sen kuullen nuorien niin posket hohtaa, Kuin oisi jo ne riemunautinnot. Ja mieli viehtyy, sydän sylkähtääpi Ja tunne outo rinnat valtoaa, Ei löydy ketään, paikoilleen ken jääpi, Ken karkeloon ei tahdo kiiruhtaa. Kun naisen rintaan katsoa ken voisi, Sais' nähdä, kuinka se on tulvillaan, Ja silmät miehen povehen jos loisi, Niin nousseen näkis' senkin kuohumaan: On entismuistot hetkist' ollehista Nyt päilymässä sulokuvineen, Tai aavistuksin vastatulevista Tuo toivo entehiä sydämeen. On tanssisali tässä! Loistollansa Sen lamput, kynttiläiset valaisee, Ja akkunoista kau'as hohdettansa Nyt valovirta kirkas heittelee. Mutta siellä sisustassa välkkyvässä On virke'yttä sekä elämää, Kuin kevätluonnossa on elpyvässä, Kun kultapäivyt sitä tervehtää. Kuin taikalinna on se tenhovainen, Mi uhkuu nuoruutta ja vihannoi, Ja parvi Riemutarten taivahainen Se kaikkialla leijuu, liehumoi: Siks' täällä hilpe'ys on vallassansa, Siks' silmät loistaa, nauraa moni suu, Ja povet aaltoilevat tunteistansa Ja hehkuviksi posket ruskottuu. Ja sävelehet soiton helkähdellen, Kun hurma'usta vihdoin vuodattaa, Niin keijukaisiksi nyt loitsiellen Ne koko seuran muutetuksi saa: Kuin sadussa nyt tahi unelmassa On piiri pyörimässä vallaton — Ja siinä karkelossa sekavassa Oi, kuinka hauska siinä nuorten on! Nyt rintaan puristua saapi rinta Ja povet liekehtivät vastakkain, Ja sydän tunnetta juo hurmaavinta, Kuin tarjona on maassa kuolevain... Ja taika ihmeikäs nyt hunnussansa Pois kaikki kantaa yläpuolle maan, Ja lempi, riemu lumouksellansa Nyt jokahisen pitää vallassaan... Ja onhan huomennakin vielä sitten Niin hauska muisteloissa vaeltaa, Kun maille haaveitten ja unelmitten Nyt ajatukset yhä palajaa... Mut miksi, vaikka tuntuu suloiselta, On, kuni raskas taakka painaltais', Miks' elottomalta ja kuollehelta, Kuin ollut onni kaikki katoais'? Vaan mitähän, jos riemu eilisillan Se hetken oli turha hurma'us? Jos käytiin yli pettäväisen sillan Ja saatiin tulokseksi hairahdus? Jos keinotekoist' ilo kokonansa Ja tyhjää teeskelyä olikin? Jos valhe-onni virvatulellansa Vain johti luulottelu-unihin? Ken tietänevi? Mutta kalvakkaina Miks' ovat posket, eilen ruusukkaat? Miks' silmät loistotta ja uneljaina? Miks' huulet eivät imarteliaat? Ja miks' ei henki nouse alahalta Ja elimistöön synny eloisuus? Miks' tuntuu taasenkin niin ahtahalta Ja mielessä on kuni katkeruus? On turha tehdä kysymyksiänsä, Kun vasta'usta mistäkään ei saa. Ei tanssi paha liene itsessänsä — Se hupaisuuttansahan tarjoaa. Ja ilottahan taasen elämässä Ei ihmislapsi kestä — kuihtuu pois... Jos tanssita ei elonkevähässä, Niin mistä muusta riemun saada vois'? Ken riemua nauttia tahtoo Niin puhtahan raikasta vaan, Kuin tuuli on kirkkahan aamun, Hän jäälle nyt kiiruhtakaan. Kas, siellä on karkelopaikka, On impyen kaunihin häät; Se terve'ys on nimeltänsä, Sen poskuet on rusopäät. Kun vapa'us elon on ehto, Miks' huoneessa ummehdutaan? Nyt jäälle ja luistimet jalkaan Ja reippaasti urheilemaan. Näät huoneessa elimet riutuu, Mut jäältä ne voimoa juo. Ja vapaana henkikin pilviin Ja kau'aksi lentonsa luo. Ei muotien orjuutta tarvis! Ei kelpaa teeskelykään! On vapa'us vallassa yksin — Mi nostavi rinnan ja pään. Saa ruusuja kelmeä poski Ja kasvavat vaurastuvat, Ja "Kipujen vuorehen" vaivat Käy vointimme turmelijat. On väljyyttä huoneessa ynnä Sen lattia välkähtävää, Ja kuuhut ja tähtyet taivaan Suo valoa haaveista nää. Myös armaansa rinnalla jäällä Saa liukua, — lämmetäkin... Ja lempensä kuiskia kieltä Voi tuntehin hehkuavin... Kas, jäällä on karkelopaikka, On impyen kaunihin häät Ja raikasta, puhdasta riemu — Siis sinne jo kiirehtikäät! Merimiehenpojan uni. (Lausuttu eräässä merimieslähetyksen hyväksi pidetyssä iltamassa, jossa esitetyssä kuvaelmassa näkyi kuohuvasta merestä kohoavalla luodolla istuallaan tähtäävä isä ja hänen vierellään nukkuva poika.) Merimies, mi monet vuodet aaltoja on kynnellyt, Ottanut on matkahansa poikansakin nuoren nyt, Jotta lapsena jo hänkin uljahaksi tulla vois', Lailla isän pelkäämätön kerran vielä hänkin ois'. Ja niin sitten kodist' aina loitommalle keinuttiin, Äiti, siskot heitettihin kaipa'uksen kyyneliin, Maasta maahan jouduttihin, kaupungista toisehen, Vierasta ja kummallista nähden sekä kohdaten. Väliin kaunis oli matka, luonto vietti häitähän, Väliin mylvi hirmumyrsky, kaiken luuli päättyvän. Mutta myrsky merimiehen kehtolaulu vieno on, Tuuli lauha, tyyni ilma ivoja on kohtalon. Vaan jos luonto milloin joskus hirmuraivohonsa saa, Merimiehille se haudan meren syliin avajaa: Laivat sortuu suurimmatkin, uppoavat, murtuvat, Kaikki uhriks' Ahdin jäävät miehet sekä tavarat. Kau'as oli isä, poika joutunehet kodistaan, Tuskin sinne jaksoi päästä edes ajatuksillaan. Silloin kerran — kauheata! — myrsky nousi mylvimään, Tulta iski, salamoitsi, — laiva hyppi hädissään. Kamppaella ei se kestä kera luonnonvoimien, Tuossa kita sen jo nieli lakkapäitten aaltojen... Isä pojan kainaloonsa sai ja lähti uimahan Aarteinensa kalliolle lähiluodon rantaman. Ponnistellen tuskissansa, kuolo aivan edessään, Pääsi isä poikinensa kalliolle kiipeemään. Turvattuina — kiitos Luojan! — Poika, vallan väsynyt, Tietämättä tilastansa vaipui nukkumahan nyt... Näytti, kuin ois' katununna luonto inhatekojaan, Koska pojan uinuttanut suloiseen on unelmaan: Hän on tullut kotihinsa luokse äidin, siskojen, Riemumieliä ovat kaikki, äiti suopi suukkosen. Oi, kuin onnellista taasen kodissa on, ihanaa! Lemmen tuli lämmittävä siellä aina hehkuaa, Eivät myrskyt pääse sinne, merten mellastuksetkaan, Äidin suukko, siskoin riemu luovat taivasrauhan vaan. Mutta miksi tähtää isä tuonne kaukaisuutehen? Katso! Siellä laiva onpi tätä kohden matkaten... Pelastetut! Riemutunne moinen häntä lämmittää .. Kotiin pääsemisen toivo sydäntänsä viehättää... Nuku, poika, hetki vielä, näe sulo-unelmaa! Pelastaja tuossa sinut aivan kohta saavuttaa: Pääset isinesi laivaan sekä sitten kotihin — Siellä saatte rakka'utta, rauhaisuutta kumpikin! Ystävälleni J.H. Erkolle. (Kun en 1/1 1897 tavannut häntä kodistaan.) Turhaan tulin siis ja suotta! Onnellista uutta vuotta Tahton' oli toivottaa. Vaan kun tavata en saa Itseäsi, niin mä tähän Paperille piirrän vähän, Mitä suopi sydämein Sulle, viljoin veljyein, Kestäköhön kevät Sulla Runottaren suositulla Talvipakkaisessakin, Että pyhin aattehin Itse nouset, kansaas' nostat — Siten mammon maidon kostat — Uudeks' että vanhan luot, Aartehia meille suot. Auki laululippaas' kanna! Kuten aina, siinä anna Olla puhdashenkisyys, Aatteellinen ylevyys. Runomaailmoitten meri Souda, helmet sieltä peri! Ollos maire isänmaan Tänä vuonna — ainiaan! Runo Rauman rautatieriemuun 31/10 1897. I. Pohjanlahden laine Sulle Lauloi, Rauma, syntylaulun, Kehtovirren veisaeli — Siksi mieles' on merelle, Aivan niinkuin alliparvet, Vesilinnut vellovaiset Aina rannan ruohistosta Selemmälle soutelevat, Ulapalle uiskelevat, Siellä sitten sinne, tänne Sinivettä vellottua Rannikolle rientelevät, Pesäpaikoille pyhille. Sinä, Raumakin, samaten Lapsest' asti olet aina Valkosiivin viiletellyt, Merten taakse matkustellut, Vieden maille vierahille Maasi oivan antimia Hongatarten huonehesta, Tapiolan tanhualta, Mailta Mielikin mehevän. Ja kun poltteli povea Kotilempi leimullansa, Silloin siipyet levitit, Ummistetut uimakalvot Sekä lähdit liitämähän Aivan allien tavalla Kodin kohti rantamia, Armaita asuinsijoja, Tuoden aina tullessasi Toisten maiden tuomisia. Kehtoasi, Rauma, katsoi Meri aivan ensimmäisnä Milloin myrskyssä mylisten, Milloin tyynnä, mielellisnä — Siitä luontos' on Sinunkin Taisteluihin tottununna, Ett’et myöten anna ennen, Kuin on vastus voitettuna, Taivutettu rauhantyöksi. Meri, Rauma, on Sinulle Ollut kaikki kaikissasi: Sehän Ahdin aartehia Ain' on Sulle antanunna, Ollut leipä-aittanasi Sekä siltana sinisnä Vieriellä vierahissa — Siks' Sun mieles' siihen onpi Kiinteästi kiintynynnä, Kuni lapsi lemmellänsä Äitihinsä yhdistyvi. Mutta tuuli tullessansa Sisä-Suomesi saloilta Kuiskutteli korvahasi: "Oikea on äiti Sulle Koko Suomemme suloinen — Elä siis Sä yksinänsä Kiinnä mieltäsi merehen! Suomen lempi myös Sinulle Kaksinkerroin kuumempana Aina paukkuen palavi, Syystä että Sulle toimi Annettu on arvokkainen: Oman olla maan ja kansan Sekä vieraitten välillä Keskittäjä kelvollinen... Elä, Rauma, siis unohda Oikeata äitiäsi, Kuule aina sitä kuusta, Jonka juurella asunto". Nämä tuulen tervehdykset Painoi, Rauma, rintas' alle Kovan kaihon kotimaahan, Sydän-Suomea lähemmä Tuli huoli haihtumaton: Toivoit saada suonta auki Äitis' poven pohjukasta, Josta vuotaisi Sinuhun Elinvoima ehtymätön. Mutta aina estehiä Immet kohtalon katalat Toivat tielle toivehies'. Tuokos loi surua Sulle, Kun Sä tiesit tehnehesi Isänmaasi maireheksi, Itses' onneksi, iloksi Työsi Sulle suunnitetut, Ollen suora suomalainen, Vaikka oli vaanimassa Vierahien viekotukset... Kysyit, tutkit, tuumiskelit: Miks' en pääse myös minäkin Äidin sykkivän sydämen, Sivustalle aivan siihen, Rinnan alle rakkahimman, Josta itseeni imisin, Voimieni vahvistuksen? Miks' on suoni suljettuna, Josta hurme virtoaisi Minun suoniini suloinen Sydämestä Suomi-äidin, Ett' ei oisi tarvis olla Emintimän on osalla? Kun ei vasta'usta kuulu, Silloin Sinä, Rauma, muistit Meren neuvon mielekkähän: Vastus onpi voiton viitta, Myrsky mielen vahvistaja, Taistelu se tarmon tuopi, Käsivarret voimistavi. Kun ei kuunneltu Sinua, Eikä annettu apua — Teit kuin olet ennen tehnyt: Ryhdyit itse auttajaksi, Anoit Luojalta apua. II. Kun into on yhtynyt kuntohon, Niin aikahan suurta on saatu; Kun luottoa vastaisuutehen on, Pois estehet turhina kaatuu. Ja totta jos missä harrastetaan, On oike'us rientojen ohja, Jos puhtailla aseilla taistellaan, Niin kaunihin voitto on pohja. Ja etsikko-aikansa tuntee ken, Ei taistoa kammo ja työtä, Maan etu jos määrä on ylhäinen, Niin onni on toimissa myötä — Ja vaikkakin päivä pilvihin käy, Niin toivona olkohon voitto! Yön valta ei synkän sittemmin näy, Kuin aamun on alkanut koitto. Sä Rauma, Sä kaupunki muinainen, Niin vanha — ja jällehen uusi, Sä selvään ymmärsit oivaltaen, Mit' aika Sun korvaasi huusi. Ja tiesit sen, että jos valvo et, Käy taakse Sun rientojes' kulku, Jäät ilman, jos paljokin tarvitset, Ja eessäs' on ijäti sulku. Sen tiesit — ja kirkkahin katsehin Näit: tuossa on lyhköisin matka, Jost' ura käy rannalta suotuisin Sisämaahan Sun kulkua jatkaa. Ja päätit: siihen on saatava tie, Jot' oronen uhkuva juoksee, Mi yhteen erossa ollehet vie Ja saattavi toistensa luokse. Pää pystyyn, Rauma! Tie valmis nyt on! Valt' on voitettu vastustuksen: Nyt vuorovaikutus alkakohon, Kun aukasit uuden Sä uksen. Pää pystyyn, Rauma! Ja etehenpäin Muun Suomesi seurassa kulje! Ja rautavyölläsi maahasi näin Sä itsesi kiinnitä, sulje! III. Riemu Rauman rannikoilla ylimmillään raikuu, Liput liehuu, soitot soi ja juhlavirret kaikuu, Arkihuolet unohtuu ja juhla täyttää mielet, Kertoo ilotuntehia kilvan kaikki kielet. Mist' on riemu? Luostarinko jälleen huntupäiset Ovat uskonjuhliansa nunnat viettäväiset Tänne tulleet? Eipä ei! Nyt aika onkin toinen: Raumalla on edistyksen juhla suurenmoinen! Rautasuonen kautta Suomeen sitoi Rauma muuhun Itsensä niin kiinteästi, kuni oksa puuhun — Suomi-äiti lempimielin rintoansa vastaan Puristavi lämpimästi, hellivästi lastaan. Syytä siis on riemuita! Ja siksi raikkahaiset Herätelkööt juhlatuulet kaikki torkkuvaiset, Kaikki voimat uinuvat jo nouskoot aamutyöhön, Vanhat tavat, jos on kehnot, jääkööt unho-yöhön! Vastus pois nyt mielestä ja kevät sydämessä Nuortuneena seiso, Rauma, aikain kääntehessä, Pysy nuorna ainian ja Suomeen itses' juota, Horjumatta voittoisahan vastaisuuteen luota! Ole elinvoimainen, kuin olet ollut aina, Uupumaton työ ja toimi mieles' ohjeeks' paina, Edistys ei pysähdy, vaan kulkee kulkuansa: Katso, Rauma, että seuraat sitä matkassansa! Näyttänyt oot, mihin pystyt — samaa vasta näytä: Kuntos', intos' Suomi-äidin eduksi Sä käytä! Osottakoon isänmaa se taasen puolestansa Töitäs', uhrauksiasi hellin vaalivansa! Tie on auki! Sitä käyköön ulos maailmalle Suomen kauppa, teollisuus, nousten korkealle! Opinahjot säkeniä lietsokoot ja tulta, Että valistus saa vallan, koittaa päivä-kulta! Puhaltakaa, juhlatuulet, keväthenki tuokaa, Edistystä, kehitystä kaikkialle luokaa! Sammon uuden rakennukseen saatu taas on sauma. Eläköhön suomalainen, rientorinta Rauma! Nähtyäni "Rykmentin tyttären" (27/12 1897.) Aiheen runon syntymiseen antoi se harhaluulo, että neiti Flodin on muka suomenmielisyydestä antautunut Kansallisteatterin palvelukseen.] Min onnen aavistaakaan ihmisrinta, Kun kevään ensi leivo livertää! Myös kyyneleihin käypi hangen pinta, Pois kylmän, kuolon valta häviää. Ja tuntuvi, kuin luonto laajentuisi, Kun ilma jälleen siintäväksi saa, Ja kaikki nuoruuden kuin virrass' uisi Ja uudistuisi taivas sekä maa. Tuon kaiken ensi leivo aikaansaapi, Kun sävelillään kutsuu kevähän. Ja kevään helmahan taas kiiruhtaapi Muut laulajatkin mailta etelän — Ja sitten yhteiskuoron laulajaiset Ne vallan verrattomat alkavat Ja sulosävelehet ihanaiset Nyt soinnuttavat laaksot, kukkulat. Mut useasti sattuukin niin, että Voi takatalvi tulla kylmineen Ja kevät kaunoinen, kuin uni pettää Ja laululauma kuolee pakkaseen. Niin laita luonnoss' on, niin elämässä On sama laki myöskin ihmisten — Vaan hellänarat suhtehessa tässä On hennot lapset pyhän taitehen. Kun kansallinen tuli takatalvi, Sai uhriks' Suomalaisen oopperan, Ja povellensa musta hautavalvi Vei kansan lempilapsen kukkivan. On laulutemplin ovet lukossansa Ja Runotar vain hiljaa vaikeroi Nyt laulurintaisia lapsiansa, Jotk' eivät kylmässä tääll' olla voi... Vaan mitä kuulen? On kuin säveleitä Jo kevätleivon jälleen ilmass' ois', Kuin aika mennyt tervehtäisi meitä Ja "kansallisen kevään" äänet sois'... Tää onko unta? Ei, on totta vainen! Kas, Ida Flodin tuolla livertää! Hän immyt viehättävä, kukkeainen Nyt kevätleivosena sivertää. Oi, terve sulle, terve tuhannesti, Sä kevätleivo, terve tultuas'! Pois kahleet, jotka kevättämme esti, Ne poistukohot sinun laulullas'! Oi, terve tultuas', Sä "Ida toinen", Jok' uudestansa laulutaiteen luot, On kutsuntasi kyllä suuremmoinen: Viet takatalven, uuden kevään tuot. Sä riemurinta, sävelkaula lapsi, Sä immyt kukkivainen, simasuu! Niin nuori, kuni vanhus harmaahapsi Sun lauluasi kuullen ihastuu — Ja vanha Arkadia laajeneepi, Kuin kevätpäivä siihen paistahtais', Ja suloäänesi kun heliseepi, Niin tuntuvi, kuin toivo elon sais'... Kuin kevätleivo, laula kevät uusi Taas laulutaitehelle tulemaan! Ja kuule, mitä oma kotikuusi Se kuiskuttavi Sulle humullaan: Mun laillan' itses' maahasi Sä kiinnä Ja henkes' oman kansan henkehen, Niin myrskyissäkin pysyt aina siinä, Kun lempes' annat kansan lemmellen. Sä kevätleivo! Takatalven valta Ei laulettuas' enää tulla saa! Jo käki kukkukohon korkealta Ja kukkasihin peittyköön jo maa! Ja keväthenki vieno lämmöllänsä Myös kotiin tuokoon laulurinnat muut, Ett' yhdessä ne sitten säveltänsä Saa helkytellä kaikki sulosuut. Siis terve Sulle, kevätleivo armas, Sä aarrerinta, sävelkeijunen! Jo loppuvi nyt takatalvi karmas Sun laulellessa, kevätleivosen, Ja "Tytär Rykmentin" on "tytär Suomen", Jok' ovet laulutempliin avajaa — Ja meille koittaa uusi taidehuomen, Taas Suomen Runotar kun vallan saa... Eräissä laulajaisissa. Niin ihmehen ihana aarre On, immyt, Sun hallussais; Sen suloja nauttia sallit Nyt meidän Sä laulullais. On tottakin aartehes' armas: Se sävelten helmiä on, Kun lipas on laulujen laaja Sun rinnassa verraton. Nuo helmet ne mieliä hurmaa Pois sävelten maailmaan Ja herttaista lämmintä luovat, Kuin aurinko paisteellaan. Ne lempeä kuiskia voivat Ja murheita, riemujakin Ja toiveitten kielillä haastaa Myös innoin hehkuavin. On sanottu: hyvästijättö Sun laulustas' kajahtaa, Kun Etelämaihin Sä tahdot Nyt jällehen matkustaa. Käy onnella tiesi — ja saavu Taas meitä tervehtimään, Tuo Etelän lämpöä tänne, Mi rinnasta poistaa jään. Ja vihdoin kun nimesi sitten Sun kaikkien huulilla on, Niin laulusi parahin taika Se Suomelle soikohon! Nimipäivinä. I. (A:lle) (Kukkaislaitteen keralla.) Nuo hennokkahat kukat vaan, Jos puhelahjan saisi, Niin onnentoivotuksiaan Ne kilvan kuiskuttaisi. Mut vaikka sanat puuttuukin Ja äänetön on kieli, On toki tuntein lämpimin Nyt haastaa niillä mieli: Ne toivottaa, ett' ainiaan Käy tiesi onnen-saarta, Ja ett'ei pilvi milloinkaan Sun taivaas' peitä kaarta. Ja että elon matkallais On myötätuuli lauha Ja haltijoina kodissais Vain rakka'us ja rauha! II. (O:lle) Pellot nuokkuu tähkäpäissä, Mättähät on marjoin, Luonto karkeloivi häissä, Taivas sädesarjoin Maata hohtaa helliellen, Lempivästi lämmitellen. Lintuparvet laulaissansa Poikineen jo lentää, Lahden laine rantojansa Suutelemaan entää. Nyt on onni kaikkialla Suomen sinitaivon alla. Koko luonto mielissänsä Riemujaan nyt tuhlaa, Kun se tietää viettävänsä Nimipäiväs' juhlaa. Olkoon iloa myös kyllä Sulla, onnen lemmityllä! Menestys Sun seuranasi Olkoon nyt — ja aina! Pian armas rintaasi Vastahan Sä paina! Poistukohot murhees', vaivas', Siunatkohon Sua taivas! Tirehtööri Edvin Kaslin'ille. (Suomi-yhtiön 5 asiamieskokouksessa 15/6 1900.) Pyhän Gangesvirran luota Ihmemaalta Indian Fakiireista kummallista Kerrottavan kuullahan, Kuinka puita, kukkasia Aivan tyhjästä he luo, Kaukomaita, kaupunkeja Taikomalla nähdä tuo. Mutta heitä katsomahan Meno onpi tarpeeton, Fakiiri kun moinen täällä Meidän keskessämme on, Joka mainetyön on tehnyt Verrattoman kerrassaan, Että fakiirit ei siinä Pysty häntä voittamaan. Fakiirien ihmeteot Hetken voivat huvittaa, Vaan ne sitten unten lailla Tyhjyytehen katoaa... Mutta minkä hän on tehnyt, Se on aina pysyvää, Siuna'usta tuottavana Maata, kansaa hyödyttää. Fakiirien tenhovoiman Verhoaapi salaisuus... Kolme avua on hällä: _Taito, toimi, ahkeruus!_ Vielä lisäks' suora mieli, Tarmo pojan Pohjanmaan, Tahto luja, työhön into Väsymätön milloinkaan. Ken hän on? Ja mit' on tehnyt? Jokainenhan tietää sen! Suomi-yhtiön hän kautta Tiedossa on kaikkien. Ja kun työnsä tuttu on, Niin itsekin hän tunnetaan Sekä täällä että myöskin Ulkopuolla oman maan. Eikä syyttä tunnetuksi Tullutkahan ole hän! Työn hän onpi suuren tehnyt Kaikkein ihmettelemän: "Suomen" syntysanat lausui, Mahtavaks' sen sitten loi, Ett’ei vertaa Pohjoismaista Etsimällä löytää voi. Tekijäss' on joka tuuma Miestä tämän jättityön, Lepoaika unohdettu Siinä onpi monen yön, Voimat kaikk' on käytettynä, Poissa ollut uupumus, Luottamus on vahva ollut, Tehtävähän rakka'us. Kädessään kun peräsintä Pitämäss' on ollut mies, Joka tunsi tehtävänsä, Suunnat suunnitella ties, Joka innostuksen muihin Myös on saanut syttymään Tähän hänen elämänsä Ylevähän tehtävään. Niin on saatu hedelmäkin Hyvin suuriarvoinen — Ihmeteko suoritettu Ajall' yhden kymmenen — Suomi-yhtiön nyt lippu Korkealla hulmuaa! Vaalimahan sitä kaikki Kansalaiset joutukaa! Ja kun kerran Suomi-äidin Murhe-ajat loppuvat, Onnen päivät pilvettömät Kirkkahat on valoisat, Ja kun hyväntekijöitä Meidän kansan muistellaan, Alallansa ensimmäisiin Edvin Kaslin mainitaan. Tervehdys Rauman V.P.K:n uuden talon vihkiäisiin 12/9 1902. Valitan kun en voi tulla, Vaikka halu suur' on mulla Nähdä ilojuhla tuo. — Kutsustanne hellin kiitän! Tähän toivehia liitän, Mitä sydämeni suo: Kuni sulhon rinta juopi Riemuansa, kun hän tuopi Omaan kotiin armahan, Niin nyt myöskin V.P.Kunta Nähnee autuaista unta Samanlaista varmahan. Mikä enemmän on hupaa, Kuin on kellä oma tupa, Koti kallis, kultainen! Onni, tyytyväisyys, rauha, Elo turvallinen, lauha Sisäll' on sen seinien. Terve sulle, uusi talo, Maja uljas, koti jalo, Luotu yhteistoimin, -töin, Jäsenesi yhteen nido, Toinen toisehensa sido Yhteishengen helmivöin! Itsekkäisyys kotiin tähän Elköön pääskö edes vähän, Eikä orjuus, vihakaan: Henki yhteishyvää suova Olkoon rakka'utta luova, Vapa'utta ainiaan! Yhteishengin, yhteisvoimin, Uhraantuvin innoin, toimin Tulen sekä kaiken muun Poistettakoon väkivalta. — Alku tämän katon alta Tulkoon aikaan siunattuun — − − Siihen, jota odotellut Ihmiskunta vartoellut Saapuvaksi kau'an on, Jolloin onpi sammuksissa Väkivalta kahlehissa Tulen, hengen, valtion... Siispä terve, uusi talo, Uhkea ja uljas, jalo, Koti armas, verraton! Talo uusi — luottamuksen Uuden tuoden innostuksen Onnellinen olkohon! Eläköön yksimielisyys! ("Pellervon" eräillä päivällisillä.) Suku suuri suomalaisten Oli ennen aikanansa. Mutta myrsky rikki mursi Kotikullan kurkihirren. Silloin kau'as kehdostansa Lapset kaikkos' kaikkialle Ajan aaltojen mukana, Vihurien vietäviksi. Erimielet erjensivät, Toisen heimon toisestansa, Viha, vaino veljeksiä Erämaihin eksytteli, Joissa joutuivat he sitten Kovan kohtalon käsihin Rautakouran raateluihin: Henki herpos' suomalainen, Katos' kansallinen tunto, Heimovyöhyt höllentyen Hajallensa on hajosi, Suku itsensä unohti — Myrsky särki Suomen sillan, Kävi veljyt vierahaksi, Surma raateli sukua... Osa pieni pikkarainen Suomen suuresta suvusta Elinvoimin valtavammin Oli vyötty heimovyöllä Sekä tunsi tehtävänsä Suomen salot saatuansa: Maan- ja hengenviljelyksen Lipun panna liehumahan Polon Pohjolan perillä: Nosti maan makoamasta Viherjäisen viljavaksi, Kaiken kasvun antavaksi, Purki helmet hengestänsä: Runsaat sielukkaat runonsa, Syvät synnyt, laulut laajat, Sananlaskut ja satunsa Ihmehiksi ihmiskunnan. Ei ois' pystyssä pysynyt Väki pieni Väinölässä, Kun se ollut on useesti Kavioissa vainovarsan, Ruton, näljän runteluissa, Vieras sit' on sortanunna, Kade, kauna veljyenkin On myös ottanut osansa — Ei ois' pystyssä pysynyt Tämä piskuinen pisara, Ell'ei yksimielisyyttä, Tahtoa ja tarmokkuutta Oisi ollut seurassansa: Niissä on sen turva ollut, Niissä voima ja väkensä, Joista pois on ponnahtanut Kohtalon kovatkin iskut, Lännen myrskyt, idän irnut, Pohjan kylmät, hyyt ja hallat... Nyt on taasen aika tullut, Että taivas on sumussa, Sekä päivä pilvilöissä, Pauhannut on pauannekin, Tuuli nurkissa nujunnut, Vaaputtanut viiripuuta, Kurkihirttä heiluttanut — Taasen kohtalo kysyypi, Tiedustaapi tiukeasti: Kestävikö Suomen kansa, Väki pieni Väinölässä Tämän myrskyn myllerryksen?... Mitä voimme vastaella? Jospa kaiku kaikkialta Koko Suomen kansan suulla Voimakkaasti vastoaisi: "Kyllä myrskyt kestetähän, Kuten ennen aikanakin Sodan vaarat, näljän vammat, Kun vaan ainian asuupi Sydämissä, sieluissakin Yksimielisyys ylevä, Kun ei meidän kallis kansa Pahoinakaan päivinänsä Itse itseään unohda, Eikä orjaksi alennu"... Armas, kallis Suomen kansa, Suku suora suomalaisten, Tarkoin tutkios tilasi! Katso poven pohjukkaasi! Onko yksimielisyyttä, Elinvoima ehjä siellä? Vaiko vielä on jälellä Sydämissä suomalaisten Kade julmin juoninensa, Veljesviha, vaino vanha, Joka ennen erka'utti Suvun suuren suomalaisen?... Kuule, suora suomalainen, Rehellinen ruotsalainen, Ero oisko ehtoisempi Teidän tehdä kerrassansa Vaiko siunattu sovinto? Veljyet te vetreäiset, Kaksoisveljet kaunokaiset, Sovintoa suosikaatte Tositöissä, ei sanoissa! Sorto maahan murtakaatte Keskinäinen kerrassansa, Antakaatte oike'utta Sekä itse ottakaatte Oma oike'usosanne! Veljeksinä viljelyksen Yhteistoiminta todeksi Käytännössä näyttäkäätte, Vaikka ehkä erimieltä Muilla oisikin aloilla... Sulla, Sampsa Pellervoinen, Esiintyissä eri mielten Kutsumus on korkeainen: Yksimielisyys ylevä Sinä "kylvä kyyhättele Luojan sormien lomitse" Sydämihin suomalaisten, Rinnan alle ruotsalaisten! Sinä, versova vekara, Pellervoinen pellonpoika, Kuten entisaikanakin "Kylvit soita, kylvit maita, Kylvit auhtoja ahoja", Kylvä nytkin kyyhättele Ihana sovinnon siemen, Kaunis taimi kasvamahan Pohjan neitojen povihin, Mielihin on Suomen miesten, Että kaikkoisi kate'us, Sorto sortuis' ainiaksi, Vihan veisivät vihurit, Yksimielisyys ylevä Sitois' kansan kaikkialla Maan- ja hengenviljelyksen Yhteistyötä yhteisvoimin Tarmokkaasti toimimahan Isänmaallemme iloksi Sekä onneks' itsellemme! Johda sielu Luojan luokse, Kädet työhön kaikkialla, Mutta mieli korkealle Ihanteihin on ylennä! Viljelys se veljeksiksi Sitoi ennen suomalaiset — Saata, Sampsa Pellervoinen, Uudellensa uusi polvi Toinen toistansa lähelle: Auramiehet mielelliset, Työn on toimekkaat tekijät, Sekä nuoret että vanhat, Majan pienoisen eläjät, Kodin korkean asujat! Kun näin yhtehen yh'ymme, Saamme toinen toisehemme, Silloin seisomme lujina, Vakavina vaarassakin. Mut ken särkevi sovinnon, Ken on rauhan rikkonevi, Kirottuna kulkekohon! Siispä aina eläköhön Sydämissä suomalaisten, Rinnan alla ruotsalaisten Yksimielisyys ylevä, Että yhteistoimintata, Viljelystä veljeksinä Harrastaisivat halulla! VI. YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA. "Viinat alas!" Kun kieltolaki päätettiin, Niin silloin Tommi Talas Hän aimo ryypyn ryyppäsi Ja huusi: "Viina alas!" Eräästä puoluemiehestä. Vanhain suomalaisten pylväs Oli pitkät ajat ylväs, Sitten hänet voitti nuoret — Siirtyvän myös näkyy vuoret — Nyt hän maalaisliittolaisna Ahkeroipi toimivaisna, Puuhaellen kanalata Oikein suurta, mahtavata. Etsittyään tuuliviirin Lailla aina uuden piirin, Löysi puolueensa parhaan, Kun hän yhtyi — kanatarhaan! Matkakumppani. Kumppanitta matkojaan Ei tee Tahvo Tatti: Kukkarossa taskussaan Hällä ain' on — "Matti". Uupumisen syy. Velkaa hankkiessaan juoksee Heikki kaikkein tuttuin luokse. Siinä uupuu, eikä jaksa Sitten — velkojansa maksaa. Turhaa parjausta. Turhaan maalima Juusoa juopoks' suureksi parjaa, Ryypyn kun — yhden vaan kerrallansa hän juo. Ei ole yksinkertainen. En syytä siihen keksi, Miks' yksinkertaiseksi Tuo Pekka tuomioidaan, Se vaikka huomioidaan, Hän ett' on muiden vertainen Mies aivan kolminkertainen, Kun on kerran kaikki nää: Jalat, vartalo ja pää. Esikuva. Ahkeruuden esikuva Varmaan onpi Jussi Juva: Hiki-otsaisena aina Juosten hankkii — rahalainaa! Vanhanpojan iltahuokaus. Käyn nukkumaan. Mut maatessain Niin elköön tapahtuko vain, Kuin Aatamille ennen: Kun unestansa noustuaan Hän — Eevan löysi rinnaltaan... *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ III *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.