The Project Gutenberg eBook of Meren maininkeja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Meren maininkeja Author: Larin-Kyösti Release date: January 24, 2021 [eBook #64379] Most recently updated: October 18, 2024 Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN MAININKEJA *** MEREN MAININKEJA Kirj. LARIN-KYÖSTI Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1905. Sensuurin hyväksymä, Helsingissä 10 p. lokak. 1905. SISÄLLYS: Alppilan kallioilla. Saaristokylä. Meren rannalla. Saaristopolska. Kalastajan vaimo. Pakolainen. Salakuljettaja. Omenapuun alla. Postipäivä. Kaipaus. Risti rannalla. Vanha tupa. Myrsky tulee! Vaari. Kalamarkkinoille. Öiset vieraat. Kalastajatyttö. Vesihyttysten tanssiessa.. Valkeat valkamat. Meren kukka. Teirin jäljillä. Punaisessa purressa. Syyshehkua. Suomenlahden laineet. Vihreässä hämärässä. Rantasouvarit. Viron Jyrki ja Inkeri. Purjeet riippumassa. Vanhassa kajuutassa. Soutulaulu. "Anna-Ulriika". Vahva Sanna. Yötä odottaessa. Soi myrsky, soi! Majakan vartija. Alppilan kallioilla. Vihreät lehdot, hilpeät linnut lietsovat suoniini riemun kiivaan. -- Nään yli tornin harjojen, valkeiden talojen varjojen siintävään meren ääriviivaan. Kosteilla kaduilla herpovin hermoin. ostetun onnen öisellä tiellä, juurella mustien muurien, kahleissa valheiden suurien määrää vailla ma harhasin siellä. Sumussa lyhdyt, himmeät katseet, eksyvät, viettävät valkeat nilkat turman tuoksujen lemuissa. -- Elämän naamiokemuissa narrien naurut ja porttojen pilkat. Merelle, merelle kauvas tahdon, missä on suolainen, vallaton vahto, miss' ei oo mittoja, määriä, miss' ei oo sointuja vääriä, missä vain kasvaa sydän ja tahto! Merelle unhoon, uhmaan ja voittoon, siell' ei ahtaus aatosta paulaa, kuonani meressä kylpeä tahdon kuin lokki ylpeä, myrskystä nousten tahdon ma laulaa! Saaristokylä. Päivä suistaa säteen tulikeihäät välkyttämään hopeen heljään merta, luoteisella taivaan kulmalla pilkoittaa kuin hyytynyttä verta. Meren rinta nousee, henkii suolaa, märkää, luodon vanha, kyttyräinen puu lahden piiriin kuvastuu, missä kalastajakylä päivän alla hohtaa. Niinkuin kaksi hellää käsivartta pistää kaksi kallioista nientä suojaks veneille ja talaille, vaalien myös niityn silmää pientä; veneet, kuutot kelluu, purjeet, touvit, mastot, ulompana meren vyö. siintää niinkuin kesä-yö tai kuin kalastajatytön neitseellinen silmä. Luotsin uusi pärekatto kiiltää, purjeen punakaista niemen takaa, nuori vaimo huiskaa huivillaan. Vaari pukillensa suolaa jakaa, tarraa sarviin kiinni, teuhaa kalliolla, nyt hän katsoo yli saariston, meren kimmel silmiss' on, kun hän viisaan virkeänä vasten tuulta nauraa. Sorsat körisevät vettä pitkin, miehet verkkoinensa soutaa teikkiin; leijaellen valkopurjeillaan koirastiira ajaa naaraan leikkiin ilmaan kaarestaen kiimaa kirkuellen, niinkuin nuoli hailin niskaan lyö, lentää, ilmassa sen syö, silmät kiiluvina palaa avionsa viereen. Rannan kala-aitat ritirinnan täynnä kalaa, suolaa, tynnyreitä, verkot kalliolla kuivillaan, padan sauhu samoo aittateitä. Päivänruskeet vaimot perkaa, suomut välkkyy, lapset ohjaa pikkulaivojaan mustainmaahan, Indiaan, mistä väskynät ja helmet, luumulastit tuodaan. Mikä riemu, väri kaikkialla, meren äidinrintaa vasten, karun, harmaan luonnon sylissä mikä raikas onni luonnon lasten! Kehtolauluansa heille myrsky soittaa, se myös surman, vilun viestit tuo, siitä saarelainen juo keuhkoon voimaa, käteen terästä ja silmään uhmaa. Aavaa merta aatos ailakoitsee valtameriin, maailmoiden periin, kolmimastot nousee, katoo taas Rääveliin ja kauvas lännen meriin, niinkuin satuhaahdet sinne haaveet uppoo. Ulkoluodon mänty vartioi, sen jo kaukaa nähdä voi saarelainen hyräillessään koti-ikäväänsä. Meren rannalla. Pilvet ne pilviä pakenee, ja aallot aaltoja heittää, aatos aatosta ajelee, ja varjot päätäni peittää. Istun valkeella sannalla ja katselen kuohuista merta, ulapan kelloja kuuntelen ja pilvillä nään minä verta. -- Kerran ne pilvetkin kirkastuu, ja aaltokin uupuu santaan, koska mun kulkuni tasaantuu ja poutakaaria kantaa? Saaristopolska. Jaalalla rymy rynnäten käy, nauru ja ilo alkaa, luotsit, ne pojat pontevat on kannella tasajalkaa! Saaristotytöt kirsikkasuut, piijat ja simasiukkuset muut pyörivät kädet puuskassa näin, liinat ja letit lentää! Huiskivi hame, lanteita lyö, neitoja pojat viskaa, Hesseli-Heikki soittavi, hei, "ottaman enkeliskaa", lerpalla huuli polkevi, hui, mastohon pari kompastui, kippari veti neitosen pois, heilahti pukinparta. Kippari ylen sukkela mies, karhea meripekko, tanssivi kuni karhu ja kaks, loistavi punamekko, korvissa pienet renkahat soi, Tanskasta juuri jaalan hän toi, lastinsa möi ja siit' on hän mies, leilinsä aina vuotaa. Kustavi Aatolvilla on työ, siinähän jo on miestä, Riiassa tytöt riijaelee, ryssiä osas piestä. Joukossa tallimestari on, hyrränä katos karkelohon, luotsinpa Jukka hihkuen noin nostavi tytöt ilmaan! Laidassa laine tahtia lyö, heiluta pyhäliinaa! Hytissä ukot naurussa suin maistavat Viron viinaa, kippari savipiippunsa lyö: "nyt on kuin Liverpoolissa yö, naisia ilohuonehet täys, puukot kun ohi lensi!" Kajuuttahan jo katsovi kuu, hopeena meri hohtaa, ruumahan pari hiipien käy, lemmessä käsi kohtaa... Loistavi luodot, salmien suut, rannalla mökit, pihlajapuut, yölepopuilla lintuset on, louhilla lokit nukkuu. Kannella kumu yltyvi vaan, sumppuhun putos Heikki, keulasta alas molskien, ai, siit' tuli tuhat leikki! Haavilla ylös saatihin taas, kippari tuloryyppyjä kaas, Hesseli-Heikki soitteli taas ottaman enkeliskaa! Kalastajan vaimo. Rukki hyrrää sukkelaan, tulellansa pata kiehuu, nuori vaimo askaroi, posket hohtaa, tukka liehuu, akkunassa tuuli soi. Meri velloo vaahtoaan, kumu jyskii kalliolla, ruskaa rannan katajat, merell' on nyt hurja olla, kun vain loistais majakat! Vaimo silmää varjostaa, milloin tuutii sylilasta, korvissansa kohajaa, taivaan rannan halkeemasta hurjat harjat sukeltaa. Rantaan juosten tuskissaan myrskyyn painain rintaa nuorta laiturille ponnistaa, niinkuin uhmais merta, vuorta tarkastaa hän ulappaa. Lehmä ammuu nälissään, lattialle poukat räiskyy, lapsi itkee, sammuu puu, suolakuohut silmiin läiskyy, taas hän tupaan kumartuu. Ei nyt auta itku, ei, kynsin hampain taasen työhön, ehkä myrsky miehen lyö, ehkä heittää yksin yöhön, kova, karu tääll' on työ. Huu, kuin huutaa vimmoissaan myrsky taas ja lyö kuin rauta, iskee maahan, majaan, huu! Herra, taivaan isä auta, kaikki huutoon hautaantuu! Pakolainen. Ma elämän purressa soudan yli vilpoisten virtojen, sädekylvyssä keväisen poudan ma lasketan laulellen ohi tuuheiden yrttisaarten, ali taivahan kirjokaarten, pois merelle tahdon, pois! Ma irroitan purjeeni paulan, ma laineilla kelluan, ma myrskyn tuloa laulan, ma lasken ja kohoan, pois aatos riutoilta ryntää, päin kuohuja keula kyntää, ja purje on pullellaan. Jää rannat, ne vilisten kiitää, siellä nuoret ne karkeloi, siell' lemmessä hetket liitää, ja kaihon kannel soi, siellä kulkee ne kukkaistiellä, ja rauha ja lepo on siellä, mun vereni rauhaton on. Muut juoskoot iloon ja häihin, siihen mulla ei aikaa ois, ma tahdon lakkapäihin näiltä raukoilta rannoilta pois, ma keskellä ulapan vahdon oman voimani tuntea tahdon ja sieluni syvyydet. Nyt tarpeen on uhma ja tarmo, en enään kääntyä voi, ei tarpeen oo sääli, ei armo, kun surma edessä soi, en näe minä enään maata, ehkä myrskyyn hukkua saatan, ehkä kuiluhun kukistun. Elon entisen huntuhun peitin, minä itseni tuulille möin, pois pelastusrenkaat heitin ja ankkurin murskaksi löin, tääll' ehdolla elämän hinnan läpi ristiaallokon rinnan oman kulkuni mittailen. Ei mull' ole rantaa, rajaa, mulle vieras on isäini maa, se kirous, joka mua ajaa, ei enään mua ohjata saa, mulle kohtalo ei saa kostaa, itse itseni tahdon ma nostaa yli synkän syvyyden. "Tule ihana vapaus mulle tai kuolema!" -- tunnus on, oi, elämä, elämä, sulle, sydän sykkivi rajaton, sinä valheiden, vaivojen rohto, sinä epäily-öitteni hohto, minut myrskysi keskelle vie! Niin että ma karaistuisin alla vihaisten salamain, että vaaroista viisastuisin mun hurjassa lennossain! -- Jos haaksirikko mun kohtaa, salamoissa suo minun hohtaa kuin kuohujen kuningas! Salakuljettaja. Vanha Lilja, -- hän on kuollut jo -- kuulu retkistänsä kautta rantain, rantaryttärit hän petti monet kerrat kahvisäkit salaa maihin kantain. Riianpalsamia lastinaan jaala juoksi suoraan myrskyn suuhun kilpaa tullijahdin kanssa karikoilta, vaan ei lippu noussut mastopuuhun. Kerran toi hän viinitynnyrit, partaa silittäin hän hiljaa sousi, silloin tullikoira oli kimpussansa, äkkiarvaamatta jaalaan nousi. Ruorimiehellensä kuiskaten Lilja miehen saattoi kajuuttahan, avas arkut sekä salkut, tyhjät kaapit, Saksan renskaa pyysi maistamahan. Syökär' urkki renskaa juodessaan, miksi jaalan kansi tänään ryski. "Juuttein laivarottia vaan pojat nuijii", virkkoi Lilja viekkaasti ja yski. Tultiin kannelle ja etsittiin, Lilja huolissansa salaa huokaa, maihin nappiniekka souti nyrpein mielin, haistanut ei lainkaan tulliruokaa. Lilja nosti hiljaa ankkurin, siinä riippui viinitynnyritkin. Lilja tuuleen luovi, vihelsi ja nauroi, sormet souti pitkää partaa pitkin. Omenapuun alla. Kaunis ja kopea luotsin Jukka, jok' oli saaren neitojen hukka, asteli illansuussa, hopea-ankkuri lakissa loisti, narskuvat saappaat tahtia toisti, nähnyt ei neitoja puussa. Jukalla taas oli vaatteet uudet, liivillä roikkui vitjat kuudet, hymyssä liikkui huuli, keikahti, vihelsi polskan parhaan, astui jo lähellä omenatarhaa, puusta kun tirskeen kuuli. Omenapuussapa kolmisin voimin neidot ne nauroi ja helmaansa poimi, poskilla paloi hohde. Inkeri tahtoi katseella jäätää, Madli ja Katri hellästi häätää, Jukka kun asteli kohden. Inkeri liepeensä lehvihin peitti, vasunsa Madli ja Katrikin heitti, puuta kun ravisti Jukka. Neidot ne miehen kunnian muisti, nyrpeä Inkeri oksalta luisti, polvilta luisui sukka. Inkeri juoksi ja helmoja nosti, toiset ne mädillä omenilla kosti, siit' tuli hilpeä hoppu: Jukan oli viiruissa sininen takki, savess' oli silmät, ja ojassa lakki, siin' oli Jukan loppu. Postipäivä. Vitkaan vierii pitkät talvipuhteet, vanha kello kukkuu, säistää unta, niinkuin villaan verhotut on puut, saaret, riutat, aitat, salmen suut, kaikkialla siintää heljää lunta, mutta ulkoluotoon meri vapahana vyörii. Vanhaa purjettansa vaari paikkaa, karheet kädet silmunpäitä kutoo, öljytakit, kintaat naulallaan, mummo keinuu karmituolissaan, tuli loimuu, päreen karsta putoo, nuori poika valaa hyljepyssyyn luotejansa. Mutta katsos, katsos lahden jäälle! Potkukelkkojansa eukot lykkii, luotsit suksillansa suihkailee, koirat haukkuu, hameet kahisee, silmät palaa, joka sydän sykkii, niinkuin marjat pihlajassa nenän nuput hohtaa. Musta pilkku liikkuu mantereelta, mikä kirkas postipäivä sentään! Posti-Vikki vetää venettään, vuoroin hiihtää, rikkoo heikon jään, kohta viikon viestit tupaan lentää, hylkeennahkareppu niinkuin siipi selkää hyppii. Tupa kalastajakansaa kiehuu, kun hän mustan laukun vihdoin avaa, pojat tunkee, vaari "silmät" tuo, tytöt tirskuu, hiipii salaa luo, vanha vaimo lehdistänsä tavaa: rakas poika matkalla on taasen San Fransiskoon. Lakan, musteen haju, poukkain räiske, märän vaatteen höyry kiertää pöytää, mutta kuistiss' yksin itkee neitonen, kosteen kirjeen painaa silmillen. -- Ulos talvi-ilmaan pojat töytää, nuori nauru kaikuu taasen, sauvat suihkii! -- Kaipaus. Meren rannalla istun ja itken, päivä se lännessä ruskottaa, heleä on pilvi, ja harmaa on huoli, ystävä tais mua uskottaa. Kultani seilaa punasin purjein lännen vieraita meriä, lupasi mun ottaa omaksensa, lupasi kullanperiä. Lahden toisella rannall' on talo, ja siellä on isäntä katala, minä olen köyhä kuin rannalla raakku, ja äitini mökki on matala. Pilvet ne kulkee pilvien teitä, vuodet ne vierivät nopeaan, kuutamon kullassa meri välkkyy, lahti se hohtavi hopeaan. Niinkuin pienet hopeamarkat kuplaset kierivät lahdella, rikkaus onneni ovella seisoo, ei ole käskyä kahdella. Eikä se kestä hopeinen silta, vaikka se valossa heloittaa, mereltä vaeltava varjo sen rikkoo, sydäntä pimeä peloittaa. Pohjantähti se taivaalla loistaa, suruiset viestini saattelee, ystävä kaukana taivasta katsoo, ehkä nyt armasta aattelee. -- Tähdet ne loistaa ja tähdet ne lentää, miksei onnikin vaihtuisi, tule, tule ystävä, tule punapurjein, silloin ikäväkin haihtuisi. Risti rannalla. Puuristi on kalliolla, yöss' yksin se vaikeroi, sen juurelle mustat aallot käy, sen ympäri vihurit soi. Siellä käy kuin kuolemantanssi, salakuilut sen ympäröi, kuin vesihirviöt yössä ne nui, ne nuorukaisenkin löi. Hän kiiti purressa laulain häähuilut kuin soineet ois, ja morsian rannalla ootti ja katsoi merelle pois. Häntä ootti suloiset riemut, koko elämän ihanuus, mut kuolema ruoriin tarttui ja löi, kuin ammuttu alli hän huus. Hän vaipui märkään hautaan, sen yli ei pihlajat lyö kuin morsian kätensä syleilyyn, hänen hautansa peitti yö. Ei elämän nuoret ruusut oo kummulle puhjenneet, vain valkeat vaahtoliljat ja äidin kyyneleet. Soi aallot hautausvirttään kuin ijäti laulaa ne vois, mut rannalla lahoo risti, ja nimi kuluu pois. Vanha tupa. Siell' illoin kummittelee vanhan tuvan luona, kun tuulen villikissat naukuilee, ja savutorvess' öinen henki soi ja piipii, kun meri kahleitta kohisee. On luukut ikkunalla, pönkkä oven eessä, ja yököt katon yli teutaroi, miss' soutaa tervakukat sekä sinikellot, syö seinää sammal ja ruoste, koi. Ja miehen mittaan kasvaa tiellä nokkosia, miss' ennen kalastaja lauluks' löi, kun nuorta vaimoaan hän illoin kuistill' ootti, kun vattupensaat jo heilimöi. Mut auvon ajat muuttui, miehen mieli muuttui, löys raha-arkun, niin kuiskattiin, ja siihen aikaan hukkui norjalainen parkki, siit' asti tuvassa riideltiin. Sielt' öisin kuultiin rahain kummaa kilahdusta, ja sinne yöpyi salaluovijat, mies jouten joi ja horjui kalamarkkinoilla, tuns' souvit, krouvit ja satamat. Pois sieltä karkuun lähti työ ja uni, onni, yön mässäystä ne oudoksui, ei kukaan lainaks saanut heiltä suolan jyvää, mies vaimo kylästä vieraantui. Mut kerran syyskuun rajun myötämyrskyn aikaan läks kinkerille maihin vaimo, mies, ja sille tielle hukkui nuori vihkinainen, lie aalto vienyt, sen lempo ties. Ja yksin tuvassansa kulki taukoomatta kuin yksin puhunut aina ois mies murtunut ja ihmisarka, salamykkä, jo pääsiäiseks hän muutti pois. Kuin varas yöllä niin hän kauvas länteen lähti, ei sieltä palanut hän milloinkaan, siks illoin kummittelee vanhan tuvan luona, öin siellä rahoja lasketaan. Siell' luona vattupensaan lapset päivin hyörii, mut jos vaan korsikin kahajaa, ne karkaa kuutamossa mummon helmain taakse, kuu tupaan hymyillen kurkistaa. Myrsky tulee! Myrsky tulee, myrsky tulee! Lokkia, tiiroja ilmassa kirkuen maihin se kantaa, mustana viivana taivaanrantainen pinta jo pimenee, purret ja jaalat reivatuin purjein lahdesta etsivät suojaa, vanassa meri jo kohisee, miehet kiskovat veneitä maihin, vaimot huutaen juoksevat rantaa. Myrsky nousee, myrsky nousee! Ylitse laiturin ryöpyt akkunaruutuja kastaa, kilvan kimmoten aallot vyörivat riutoille rynnäten, penkoen lahden kuin lumisen laakson, heittäen liekoja santaan, kallion kimppuhun iskien, jyrkissä kuiluissa tykkien pauke, louhet kun tarraavat kupeensa vastaan. Myrsky kiitää, meri nousee! Vihreät hirviöt loiskuvin purstoin keinuvat kaareen, luisuvat ammuvin aukoin kuohuvin kyljin mereen taas, tuhansin päin taas syöksyvät ilmaan; kyttyrämänty se taipuu, jo puuska sen ryskeellä kallioon kaas, kiiluvin vatsoin hirviöt hyökkää, tanssien, painien puskee ne saareen. Luotovajan katto kaatuu, sielläpä äsken kalasta tullen lientänsä keitti, hyljettä nylkien, nauraen partaiset urhot tarinoi, lieskat nyt nuolee pöytää ja seinää, ylitse kivisten vallien vihaiset vaahdot kahmaloi, tuollapa ruoritta kaljaasi harhaa, jättiläisaalto sen karille heitti. Luotsit tempoo tuhdoillansa, vene keikkuu ja katoo, kun aalto sen notkohon nakkaa, nousee kuin ruskea kaarna vaahtisten vuorien huippuihin, kaljaasin miehistö vietiin jo maihin, pumput puhkuvat, riepuina purjehet, meressä lastikin, keularaaka on poikki ja riippuu, tyrskyssä ankkuri kivihin hakkaa. Vihreet pedot jatkaa matkaa, runnellut ruumat, pirstotut puut ne nyt taaksensa jättää, villissä vauhdissa satoja hurjia henkiä saatossaan, ulvoen niinkuin ruoskitut koirat kuolassa kidat huiskaen häntää himmeän taivaan taa, lapset itkee kasvoilla kauhu, vaimot siunaten vääntävät kättään. Myrsky karkaa, myrsky karkaa, raskaasti raueten pauhaten puutuvat hirveät harjat, mutisten moukarin tahdissa meluten mainingit käy, airot ja tynnyrit lahdella kelluu, rannoill' ei muuta kuin liekoja, lahoja oksia, pirstoja näy, sorea pihlaja, lasten riemu ruhjotuin rungoin, maassa on marjat. Myrsky taukoo, päivä paistaa, repalepilvet kuin ripset verhoo sen silmäkulmaa, merta se katsoo, mi hulluna äitinä äsken raivosi hourun vaahtoa sylkien rantaan, hillitty henkäys puhkee, jo vesikaarikin hohtavi ylitse meren kuin kunniaportti hilliten merta, äitiä julmaa. Vaari. Yhtä ykdeksättä vaari kulkee, vielä oman ovensa hän sulkee, eikä pitkin päivää veny vuoteellansa, vielä valppahana kutoo verkkojansa. Siihen pitkään puhtiin ehti harvat, törröttääpä tuuheet kulmakarvat niinkuin meriheinä kotirantamalla punaisen ja vanhan kalamökin alla. Pää kuin haahkan pesä, harmaa tukko, niinkuin luodon mänty seisoo ukko, jot' ei taivaan tuulet, myrsky maahan paina elämänsä talven suurna sunnuntaina. Silmä sees kuin meri myrskyn jälkeen, kun sen mainingit saa päivän välkkeen, istuu hän kuin käsi käyristyisi ruoriin, kokka pohjaa penkois, kohois vaahtovuoriin. Niinkuin katse tähtäis ulapoille, merimiehen surman, vaaran vainioille, tyyneenä kuin leikkisi hän lakkalainein itse meren kanssa käyden sylipainein. Niin hän istuu, aatos hiljaa soutaa, viettäin rikkain mielin pitkää poutaa niinkuin merten yli mittaisi hän siltaa, suuntais satamaan ja suureen eloniltaan. Ja hän näkee näkyjänsä yössä, päänsä kohottaa; kuin sädevyössä pyhät kalastajat näyttää synnin pohjaa, merta kulkee Mestari ja häntä ohjaa. Kalamarkkinoille. Kaljaasi "Hagar" laineilla tanssii, hyvästi pihlajat, kalliot, kummut! Nythän on markkinat, kohta jo soi suupelit, torvet ja riemujen rummut, meillä on haileja, siikaa ja pernaa, käännähän purjeita, tomppeli, hoi! Kannella pyörii pyylevä muori, herrastuomarin miehekäs muori, pienet haivenet poskilla näät, selkä kuin ruuhi ja vatsa kuin vuori, hyllyvi leuvat, ja keikkuvi myssy, katsos kuin liehuvat viirien päät! Kiiltää Hagarin vihreä kylki, keulassa lepsaa kolmikkosiipi, kahvelipurje kun pingoittuu. Ohitse poikien Katri jo hiipi kajuutasta ja silmiä hieroo, veikeenä paistaa kirsikkasuu. Rattimiehenä hesseli-Heikki laiskasti loirii ja pistävi piippuun, ulkoiset luodot jo taakse jää, keulassa ankkuri vitjoissa riippuu, nuorilla kuivuu saappaat ja paidat, hyvä on tuuli, ja kirkas on sää! Purjeita vilkuu saarien alta, kaimat ja veljet, siukut ja serkut, Tytärsaaresta miehet lie, mieless' on markkinat, hellut ja herkut, tuollapa eestit kiroo ja luovii, heitäppä nuora ja mukaan ne vie! Kannella nuorassa vasikka seisoo, mulkoo ja Katria kylkeen puskee, Kustaa Aatolvi pönkkänä käy, housut on harmaat ja mekko on ruskee, väylingeissä hän kiipee ja nauraa, kun ei muoria joukossa näy. Kajuutastapa nousevi sauhu, laulaa Katri ja kahvia keittää, kukkopa ruumasta kiekahtaa, kokka kun aaltoja halkoen heittää, sihisee vaahto kuin välkkyvä silkki, -- katsos, tuoss' on jo mannermaa! Loistaa Viaporin siniset tornit, torilla teltat, eukot ja souvit, Nikolainkirkon kellot soi, kiiltää kyltit, ja kiehuu krouvit, rannassa häilyy mastojen metsä, "mitä nyt maksaa hailit, hoi!" Väännä ruoria, päästähän purjeet, kaapase vaskaa hännästä kiinni, tuo nyt kukko ja haavi se uus!... Onko sun päässäs jo markkinaviini, nosta hailit ja hylkeennahka, Kustaa Aatolvi, pyhkii suus! Muikeena muori kuin keisarinna istuu ja tiuskivi tynnyreillä puuskassa kädet, kiirettä saa. Auki on reitti, vuoro on meillä! Kaljaasi puskee kuin vanha härkä, ankkuri vaipuu proomujen taa. Kuules kun kiljuvi kamasaksat, Allah il Allah, tattari huutaa, juutalainen se tinkii ja myö. Voita ja marjoja, vaatetta, luutaa, vaska ka te kosta! markka ja penni, katsos, apina nauriita syö. Täällähän vasta on melu ja myrsky, vaska se hyppii kuin piipari häissään, katsos kun kukkokin hullaantui! Hesseli-Heikki jo tanssivi päissään: "maakravut tieltä, kun mereltä tuulee!" hihkuu ja jätkille nyrkkiä pui! Öiset vieraat. Kattolampun sydän surajaa kalastajatuvan hämärässä, vanha vaimo lukee raamattua, lattiall' on lapset leikkimässä, kuka outo oveen kolkuttaa! Myrsky mylvii, oven auki lyö, vielä hereilläänkö liikkuu vaari? -- Pihamaalla kulkee oudot miehet, hartioilla lepää musta paari, tähtikukkiin puhkee ilta-yö. On kuin seurais heitä tuhannet valjut varjot kaukaa merten takaa vetten tummaa väylää oveen asti. Kuka kylmän kelmeänä makaa, ei ne vastaa öiset aavehet! Jäykkänä ja kauhu kasvoillaan seisoo kookas, tumma, vanha nainen, pois on tuki, turva, helosilmä, neitten naurattaja, nuorukainen, paras hyljekyttä saarimaan. Märkinä on keltakiharat, viiksen alta hohtaa hiukan verta, silmä raollaan kuin kivi kiiltää tuijotellen ikuisuuden merta, -- -- käyrät sormet yöhön viittaavat. Myrsky hiljaisuutta säestää, öinen henki leijaa mustin siivin, oven suussa vaiti vakaat miehet pitkin saappain, öljykangasliivin, sormi suussa lapset nurkkaan jää. Ovi vinkuu; vaimo yksinään, raskaasti nyt paarin ääreen kulkee, sydän itkee, vaikk' on ripset kuivat, kun hän ainuisensa silmät sulkee, ristii rinnan, nojaa paariin pään. Niinkuin uness' askartaa hän näin päättäin hellät, viime lemmentyönsä. Vanhaan tapaan vaimot tupaan hiipii valvomahan ruumiin luona yönsä, valoss' jouluhaarukynttiläin. Käärittynä omaan purjeeseen, laivankuva näkyy kämmenellä, tomuhiuteet tanssii valojuovaa, valitus ja itkun tyrske hellä, vaimot virsiänsä hyräilee. Yöstä myrskyn kolkot kellot soi soittain suurta kuolinkaipaustaan. Lamppu sammuu, lapset nurkkaan nukkuu, vaimo tuijottavi yöhön mustaan, pihamaalla varjot karkeloi. Kalastajatyttö. Hän kiveltä kivelle hyppi, hän taakseen katsoi ja ilkkui näin pienet jäljet sannalla, ja nilkat viidasta vilkkui. Taas kalliolla hän seisoi, sain suonihin tulen kiivaan, näin hameen liittyvän lanteisiin, näin vartalon hahmoviivan. Näin päivän paahtaman posken, näin poven kuin pienen mättään, sen luona lemmessä leväten on ihana ojentaa kättään. -- Jo päivä merehen laski, kun haassa sain hänet kiinni, ma hiukset hajotin tuuleen, kun meri välkkyi kuin viini. Ja hiukset havulle tuoksui, kuin viileä viini huuli, hän vaipui jo huumeeni valtaan, kun äidin kutsun hän kuuli. -- Vesihyttysten tanssiessa. Pois vesihyttyset karkeloi, yöperhot hämyyn hukkuu, yön syliin valkean avaraan mun kalastajatyttöni nukkuu. Hän nukkuvi aitan hämärään, hän meren soittohon vaipuu, on poskilla päivänruusut, ja huulilla illan kaipuu. Ah, öisin keveä kesä-yö, kun lepää luomakunta, ma hiipisin sielusi maailmaan, ja kaikki ois kaunista unta. Mut minä oon kuin syksy-yö, sen mustia töitä mietin, mun merityttöni peljästyis, jos silmissä näkis hän vietin. Valkeat valkamat. Madli, mairea Madlisein, hiivi riemuten rinnallein, soutain soilumme kauvas niin unen valkoisiin valkamiin? Ruusulinnojen, vuorten taa, miss' on satujen saarimaa, siellä laaksoissa lauletaan, onnen oksia taitellaan. Onnen kultainen kukkanen suossa kasvavi surujen, laulan hopeisen porraspuun kullass' ihanan uuden kuun. Sinne sylissä pois sun vien, sotken jäljet ja paluutien, ettei kavalaan maailmaan enään löydetä milloinkaan. Siellä armahin Madli, oi, kummat kanteleet puissa soi, siell' on maailma kirkas, uus, siellä hetki on ikuisuus. Tuoksuu yllämme lemmenpuu, tähdet silmiimme heijastuu, nuku Madlini ihanin, nuku ikuisiin tähtihin! Meren kukka. Meren kukka, saaren helmi, anna mulle janoon juomaa, anna mulle salaa suuta, ei sun äitis meitä huomaa. Käsiini kun pääsi kätken, rakkautta taas ma kerta tunnen, kun sun suuret silmäs unelmoiden mittaa merta. Pieni, kaino, kallis Madli isällensä kutoo nuottaa, miksi katsot merta, Madli, et voi koskaan mereen luottaa? Levoton on meri aina, niin on juuri sydän mulla, karsas päivä meitä väijyy, saanko yöksi luokses tulla? Sua illoin ikävöitsen niinkuin nuorta morsianta, minä olen raju myrsky, sinä tyyni lahden ranta. Hyvästiksi hyväellen aalto rannan syliin sulkee, ranta itkee kaihoissansa, maailmaan taas myrsky kulkee. Teirin jollilla. Olalla pyssy, seljässä reppu saaressa harhaan ja koirani haukkuu, harhaan jälkiä, muualla mieli, teirit soittaa, ja pyssyni paukkuu. Pyssyni laukee, ja teirit lentää, syyttä ne kulkurin hauleja säikkyy, puiden lomista eistyy ja väistyy, tyttöni vartalo silmiini väikkyy. Eksyn soihin ja murroksihin, tiedänpä, mistä ma riistan löydän, hallini juoksee tuvalle aina, missä jo tyttöni kattaa pöydän. Kuulen Sioninkanteleen virren, unhotan pyssyn ja metsästyspuukon, hiivin niinkuin kavala kyttä, kuistissa kuiskaan ja sieppaan suukon. Punaisessa purressa. Tule kanssani purtehen punaiseen, jätä rakkisi äitisi huostaan, yli kuohujen, kuilujen sinkoellaan, yli vetten joiluen juostaan! Pois valheen viekkailta rannoilta pois, miss' eksyimme väyliin vääriin, -- tuolla päivän kullatun portin näät, tie vapaana maailman ääriin. Käsi ruoriin, toinen vyöteilles, sinun silmäsi suuntani määrää, sydän armas sun on luotsini mun, niin en minä eksy väärään. Sinitaivaan rannassa saaren näät, siell' yksin me vietämme häämme, luo kallio-alttarin polvistuen kädet nostamme niin yli päämme. Ja päivä sun vihkivi vaimoksein, sen kultainen kirja kun säihkyy, veen haahkat ne untuvaharsoissaan kuin morsiusneitoset läikkyy. Ja rantasiippo se piipittää ja lukkarintointa koittaa, hääpillejä viimat viheltää, ja urkuja meri soittaa. Niin kumarramme me päivää päin, ja vannomme valan hiljaa, on laineita saatossa sadottain, ne kantavat huomenliljaa. Me nousemme purtehen punaiseen, kuin kukkaistuolin ne kantaa pois saatossa vilisten vierekkäin ain onnelan kultarantaan. Kas, tornit ja palmut kangastaa, pois taaksemme tuskat jäivät, on eessämme hyvien toiveiden maa ja kultaiset kuherruspäivät... Syyshehkua. Mun suonissani nyt soitto soi, koko maailma minussa loistaa, taas hilpeät hetket karkelee, ne armaillen ajaa toistaan. Nyt murheet ja vanhat valeet on vain viimetalvista lunta, me vietämme kevään juhlia, oi, Madli, se ei ole unta. Ja uskohan, Madli marjuein, kun mua rakastat salaa, meiss' suvi, kauneus karkelee, ja suuret sydämmet palaa. Ne sinussa, minussa palakoon ylös liekkeinä taivasta kohden, syyshekumaan lempemme vaipukoon kuin kesän viimeinen hohde! Suomenlahden laineet. Me käymme suureen kamppailuun, me emme vaaraa pelkää, jo taivaanranta tulta lyö, käy myrsky meren selkää. Kuin huutaa henget kahlitut me syöstään syvyydestä, veenmurtajat me murskaamme, ei väkivalta estä. Yön voimat vastaan nostetaan, yön vallat viekkaat, kurjat, ja vavisten ja vaahdoten käy vihan harjat hurjat. Kas, myrskylintu liitelee, sen kynsissä on verta, me rauhan rantaa etsimme ja harhailemme merta. Me käymme valon valkamiin, vaikk' kaikki surmaa pauhaa, me vapautta vaadimme, ei ennen koskaan rauhaa. Vihreässä hämärässä. On siellä vihertävä hämärä, ja laajat liekometsät kauvas kuultaa, ei sinne merihautaan päivä päily, ei linnut visertele laulupuultaan. Maariankalat, simput, piikkipäät ja miekkakalat kutee limaloviin, kuparivuoret siell' on välkkyväiset, ja meriheinä kiertää vuorten oviin. Ei sinne pisin nuora, luoti käy, vain siintää syvyydet niin synkän tummat, miss' suihkuu hopeekaivot, porepatsaat, ja pulppuu kultahetteet, kuplat kummat. Siell' läikkyy, kiiltää suomut, simpukat, käy köynnösjuuri niinkuin lohikäärme, on siellä sadat suuret vesiportit, ja hohtaa riippusiltain sinipäärme. On siellä vihertävä ikuisuus, viileä, kuolontyyni valtakunta, on vuoren kylkiin lyöty kammioita, ja pehmeet sammalvuoteet vaalii unta. Siell' loistaa maston rungot, raakapuut ja moni laivahylky, laho ruori, kajuutan lokeroissa turskat leikkii, ja rautakölin peittää ruostekuori. Päänalusina ketjut, ankkurit vuorien kammioissa uinuu rinnan kalpeat haaksirikot avosilmin juurella korkeen näkinkenkälinnan. Siell' asuu Ahdin poika linnassaan ja rakentavi siniköynnössiltaa, kaukainen kumu kuuluu meren päältä, vainajat päänsä nostaa istuimiltaan. Hän ajaa punaevä härkiään ja soittaa suureen merenruokopilliin, veen valtaan kalastaja nuotat heittää, ja silloin meri kiihtyy tanssiin villiin. Käy meri sotaa, taivas tulta lyö, soi hätähuudot, jaalat, laivat hukkuu, kun myrsky lientyy, sulaa sihinäksi, taas kammioissaan haaksirikot nukkuu. Rantasouvarit. Kaks jätkää hytkyvi laiturilla, ja märät lahkeet ne lyö ja mätkää, kas, "Maailmanharmi" hän täitään kaivaa, mut "Nokipuntari" oottaa laivaa, kaks mustaa, köyhää ja kurjaa jätkää. Ja sumu mereltä maihin kahlaa, lyö, vihmoo, viiltää ja vettään sylkee, jos katsoo minne, vain harmaan kohtaa, mut kaksi nenää kuin lyhdyt hohtaa, ja jätkät siirtävät kyljen kylkeen. "On koiranilma, hohoo, jaa sentään", niin Maailmanharmi taas huokain alkaa: "on rinta rikki, ei nälkä säästä, ei heti linnaan voi leipään päästä, ja vanhat synnit ne repii jalkaa!" Mut Nokipuntari sylki, sätti: "sus sentään, piruko taas sua riivaa, viel' onhan sinulla takki yllä, ja juutalaisell' on viinaa kyllä, hei, kunhan pääsiskin pieneen hiivaan!" Mut Maailmanharmi vain puisti päätään ja puhui lämmökseen vanhaan virteen: "kuin märkä susi saan tässä seistä, ties hitto kuka on hulluin meistä, mutta minä menen nyt suoraan hirteen!" "Hoi, älä jätä!" huus heti toinen, "kas mull' on kaksikin nuoranpätkää, mun ain on vilu, siis pappi siirtää mun kuumaan paikkaan ja kirjaan piirtää: 'däss lebää anguriss kaksi jätkää!'" Ja Nokipuntari kiskoo nuoraa, jo toinen nauraa, ja housut mätkää, kas, taskumatti on nuoran päässä, ja hienoon hiivaan pääs syksysäässä kaks mustaa, köyhää ja kurjaa jätkää. Viron Jyrki ja Inkeri. Hän tuli jälkeen Maarian, yöks saaren taloon pyrki, mut koko kesäks töihin jäi mies outo, Viron Jyrki. Ei haastanut hän heimostaan, hän karttoi aina muita, hän kulki nuottamiehenä tai veisti venepuita. Ja talon nuori Inkeri tuns oudon onnen uuden, kun aika syksyyn ailakoi, ties Jyrin salaisuuden. Öin Jyrki hiipi luhtihin, niin yhtyi ystäväksi, jo pyhäinmiesten päivänä pois jaalalla hän läksi. Mut varttaan vyötti Inkeri, öin hiipi rantaa pitkin, ja saaren naiset nauroivat, hän saunoiss' salaa itki. Hän otti sen niin pahakseen, sen laski sydämmelle, hän salaa lapsen synnytti, kun paistoi keväthelle. Taas Jyrki palas paoltaan, mut mieli oli musta, kuin muuttolintu levoton läks ennen juhannusta. Niin kuihtui kaunis Inkeri, öin kalliolle nousi, hän vieraan jaalan näki taas, hän sinne surren sousi. -- "Oi, heimon miehet, sanokaa, ei Jyrki pettää saata, hän kotoansa karkasi, kun naittaa tahtoi taata!" Mut merimiehet nauroivat: -- "ei taata tahdo naittaa, mut Jyrki veikon häihin läks, sen onnen tahtoi taittaa." -- "Kai näitte käissään sormuksen, se maksoi onnen hinnan?" -- "On käissä rautasormukset, pääs häihin Narvanlinnan!" -- "Miks vaihtoi Jyrki sormusta, ei Jyrki, Jyrki hylkää!" -- "Hän tanssi puukko kädessä ja iski rintaan ylkää. Niin meitä kantaa kohtalo ja ajan aallot heittää!" -- "Ah, kuolla tahdon täältä pois, saa musta aalto peittää!" -- "Mut mikä tuolla yössä ui ja veden vaahtoon liikkuu?" -- "Kai sorsa siellä soutelee tai korkkirengas liikkuu." -- "Ei sorsa siellä soutele vaan liikkuu Jyrin liina, ja siin' on pieni lapsikin, oi, kirkastus ja piina!" -- -- -- -- -- Ja Inker' yössä kiljahti, hän tyrtyi omaan vereen, hän nousi jaalan reunalle, suin päin hän juoksi mereen. Ja kauniit kultaporeet nous, ja kaikki käet kukkui, nous päivän kruunu merestä, nuor' Inkeri kun hukkui. Purjeet riippumassa. Meri maitotyynnä kimmaltaa, sadoin safiirein se välkkyy, säkenöi. Niinkuin sinertävä mehiläisten kupo taivaankansi merta ympäröi, ja sen raukehilla rantamilla hohtaa hattaroiden hieno villa taivaanrannan kulta-udun taa. Helmikirkas suuri sunnuntai, on kuin tainnosunta nukkuis rantamaa, paahtaa kalliot kuin kuumat alasimet, joiden juurta aalto kaivertaa, hopeeporein väreilevi lahti, purjeet riippuu, seisoo tullijahti, luotsin viiri on nyt mykkä kai. Missä lokit lie, ei niitä näy, ison rysän suu se maalla törröttää niinkuin suuri hämähäkin seitti, auer rasvan tavoin väräjää. Lehmä ruovikossa polvin veessä, lapset vettä roiskii aittain eessä, pyhäpaidassa vain vaari käy. Meren pedonsydän unelmoi, ilveskyntensä se kätkee syvyyksiin, silmät raollaan ja notkeena se lepää, herkkä hyppyyn, töihin kavaliin, hiljaa laikkuu kuin ois mieli muussa, myrsky piilee vaikk' on hymy suussa miettii vaari, saunaan kompuroi. Mutta mikä nauru saarelta! Katsos, luodon takaa purjeet vilahtaa, neljä purtta saapuu saareen vierailulle, pojat juoksee, hameet hulmuaa, siell' on mestareita majakoistaan, laivain nuuskioita, napit loistaa, tullilippu liehuu mastossa. Meren poukamassa yksikseen nuori tyttö hiipii, rannan katajiin riisuu röijyn, hameen, kauniin kirkkovyönsä, astuu arastellen veteen niin, poven mättähiä käsi varjoo, kuvastintaan kirkas kalvo tarjoo, merenneitsytkö se hymyilee! Armaan alasti hän vavahtaa, puoleks rohkeena hän hiipii hämillään, kyykistyy, ja huulet on jo huutoon valmiit, kastaa äkkiä, jää läikkymään, ui ja polskii, pirskuu pisaroita kastekimpuin kohti kiharoita, valkee ruumis kiiltää, kelluaa. Niinkuin merelle ne kateit' ois säteet lantehilla hurjaan tanssiin saa, silmäripset kiiltää, hohtaa korvain ruusut, selin soiluu hän, ja paljastaa neitsytihanuuden, valkolumpeen, ripset autuaana luo hän umpeen, taasen siniluhtiin katsoo pois. Mikä ryske? Niemess' suhajaa, oksat taittuu, häijyt luotsit siellä lie... Vesirenkaat pyörii, tyttö kirkuu, karkaa rantaan, kädet silmillensä vie. Huiskis! Rantaan ryntää hirviparvi, kummat silmät... kaartuu joka sarvi, mereen loikaten ne molskahtaa. Vanhassa kajuutassa. Pietarinmessuna piippuja polttaen luotsi ja vaari ja kippari Lassa paiskeli ensin pennin nakkia kipparin vanhassa kajuutassa. "Nostappa valtti, herttainen kymppi, vaari on viekas, katsos kun maltti, tyttäres kaunis kuin ruuturouva," -- kippari huusi: "risti on valtti!" "Vie sun suutari, tappasin taasen, jaalani kestää, luotsi sen takaa, tee nyt työ sekä nosta, vaari, maltas, lyötynä kortti jo makaa!" Kolmeen pekkaan miettivät miehet. Kipparin harmiksi voittikin vaari. "Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt, aseta vastaan verkot ja saari!" Hävisi vaari eikä hän nähnyt akkunanaukossa tyttären päätä, kippari iski nyt silmää ja nauroi, kortit ja sormet ne liikkui kuin näätä. "Pannaan jaalani", kippari huusi, "leskityttäres pelaan ma sulta!" -- "Jollet polta sormias, poika, kun sinä lainaat naapurin tulta!" -- Kippari korttia hiaan pisti. "Pistä päälle, vaari, ja mieti!" Korttinsa pöytään paiskasi Lassa: "nähkääs, vaarista tullut on pieti!" Savipiippunsa rikkoi vaari, keksi nyt tyttären tirskumassa, kihlausmaljat nauraen juotiin kipparin vanhassa kajuutassa. Soutulaulu. Sou, souva luodon taa, äidin lasta nukuttaa, isä meni merellen, heitti verkon vetehen. Isä kalat kotiin kantaa, sou, souva luodon taa, laskee kohti kotirantaa, pieni piltti kasvaa saa. Sou, souva luodon luo, arvaas, mitä isä tuo, laittaa pienen purren vaan, sillä kauvas kuljetaan. Sinisilkki purje hohtaa, hopeesta on mastonpuu, kultaruori purtta johtaa, piltti tuuleen tuudittuu. Sou, souva luotoon näin, kas kun mennään eteenpäin unisaarten valkamaan, sou, sou, nukkumaan. Ei saa viekas meri niellä vaikka monen myrsky kaas, piltti on niin pieni vielä, katsos, tuoss' on isä taas! "Anna-Ulriika." Niin, oisitte nähneet "Anna-Ulriikaa", niin, Anna-Ulriikaa, kun laineille lähti, ei missään niin kaunista saaristopiikaa, se kellui kuin alli, kuin morsian norja, se loisti kuin tähti. Ja oisitte nähneet Santtua silloin, hän Anna-Ulriikasta oli niin ylväs, kun matkoilta kotiin hän purjehti illoin, hän seisoi sen kannella suorana niinkuin kirkossa pylväs. Kas, kullattu nimi sen perässä kiilsi, sen tervattu kansi, sen siniset laidat, kun puhtahin purjein hän vesiä viilsi, ja omatuntonsa viel' oli ehjä ja ehjät paidat. Mut Santun tempasi naimisen tuuma. -- "Kakskymmentätuhatta jaalast' ei liikaa, Ruissaaress' on tyttö, se miehiä huumaa!" hän huusi ja nauroi ja ohjasi merelle Anna-Ulriikaa. Ei paluuretkestä kerro hän koskaan, kun Räävelinkiveen keulan hän murskas, siit' asti hän alkoi penkoa roskaa, hän nurkuu ja nylkee, on kiero ja kitsuri, huutavan hurskas. Ei pyhänä ees nyt muuta hän paitaa, on noessa naamakin kurttuisin juovin, hän paikkasi Anna-Ulriikan laitaa, se ränstyi ja ryskyi ja kehnosti nousi se tuuleen ja luovi. Hän tuhannen ruplaa siit' olis saanut mut intti ja näykki ja kihnasi kahteen, nyt Anna-Ulriika on vuosia maannut, se väsyi ja väistyi kuin vanhahko neito ja upposi lahteen. Sen kullattu nimi ei laineilla loista, sen purjeet on harmaat kuin Santulla hapset, sen maine on mennyt, ei saane se toista, sen kannella leikki ja aikansa mastoissa kiipesi lapset. Puukengissä Santtu vain kulki ja paatui, möi, punnitsi väärin härskiä siikaa, kuin hävystä jaalakin kyljelle kaatui, ja vihreä lieju nyt peittävi vanhaa Anna-Ulriikaa. Nyt ihmiset Santtua kiroo ja väistää, ja toiset ne kiroo myös Anna-Ulriikaa, mi nuorena tanssi kuin morsian häistään, on moitteessa perää, se aikansa tanssi, mut moitteess' on liikaa. Vahva Sanna. On Sanna vahva, sen moni myöntää, kuin hepo aurassa käy ja raataa, on karski luonto ja tuittupää, hän näsäviisahat luotaan työntää ja saattaa painissa miehen kaataa, lie tuuman neljättä kyynärää. Ja tuonoin kolme kun Viron miestä yöks pyrki pyytäen pieneen aittaan, miss' yksin makasi Sanna vaan, ne alkoi hellästi suutaan piestä ja kujein uhkas ne oven taittaa, mut Sanna neuvoi ne karsinaan. Nyt rautakangin ja seipäin väänsi ne vanhaa aittaa ja kumoon saivat, ja Sannan saivat ne vihalle, hän kohta asiat toisin käänsi: "hoi, Viruputsitko silleen naivat!" ja ryömi hameissa pihalle. Hän koppoi yötyrit yrmekkäästi ja hetken heilutti niinkuin vaa'alla, ja telkes aittaansa pönkkäin taa. Kun väki heräs, hän putsit päästi: "Vai Viron sulhaset soutaa maalla, ne kosii kummasti, hahhahhaa!" Yötä odottaessa. Päivä laskee kuin veripallo, nokiset pilvet kuin pitkät jouhet, sinimustat aallot raskaasti vyörivat, vaipuvat, tulee yö. -- -- Mutkaisin viivoin hämystä hohtaa rantojen hiekkavyö, niinkuin kummitushaamut mykät ja harmajat seisovat louhet. On kuin hämöttäis Tuonelan rannat, maata ei tuntisi elämän maaksi, toivoton, ääretön tyhjyys, äänetön kaipaus rinnassa kohajaa. Mustia meriä syvyyden henki aatosta opastaa, tulipunaisin purjein kuin läikkyisi pimeessä pinnassa kuoleman haaksi. -- -- Soi myrsky, soi! Soi myrsky, soi, ja kiehuta maata ja merta, tuli taivaan lyö, jo puhkase yö, luo, lietso villiä verta! Käy myrsky, käy! Ja piekse vaahtohon pinta! Nouse kallio, paas, ja uhmaa taas kuin jättien rautainen rinta! Pois vaarat, pois, meri huuhdo pelkoa, huoltain, vihat vainojen lyö ja puhkase yö mun maatani, maatani puoltain! Soi myrsky, soi! Ja murskaa ryövärihaaksi päin luotoja! Ei vainooja lyö maatamme orjien maaksi! Lyö, mereen lyö, ken maatamme tohtii sortaa, lyö laivat pois kuin lastuja ois kivirintaan graniittiportaan! Lyö, salamoi! Vedä miehet ja miekat tuhkaan! Uus Thermopylai! Se surman sai, ken meidän rantoja uhkaa! Majakan vartija. I. Läksiäisten polska tanssittiin, huomenmaljan isä pohjaan maistoi alla heiluvien hurstien, morsian kuin päivänkukka kuulti, pyhäinmiesten kaunis päivä paistoi. Niin hän jätti kodin rannan rakkaan kuin ois kaikki kummaa varjo-unta. Sulho kookas, keski-ikäinen Martti vahti itse ruoriin tarttui, ulapalle laski venekunta. Pyssyt paukkui, kiljui jouhikäynät, pitkä varjo lankes majakasta, vastapäiseen saareen vene nous. Vaimo kyynelsilmin taakseen katsoi kuin ois eron tehnyt maailmasta. Aavaa, ääretöntä vettä välkkyi, kaiho nousi, vaipui taivaan rajaan, kun hän kuuli meren kohinan kuin se mumissut ois vihoissansa, kun hän arastellen astui majaan. Mutta äänet seuras sähinällä huutain ontelosti oveen asti, kun hän peräpenkkiin lyyhistyi, itkien hän kiertyi äidin kaulaan, katsoi ympärilleen raukeasti. II. Majakka kuin linna kalliolla, niinkuin pipolakki kohos torninpää, hartioilla pyöree rauta-aita, rautarenkain kiinni veneet teloillaan, luoto kupera kuin valas kaita. Tornin ympärystää Martti kiersi paksun lasiseinän luona kiillottain, hakasiltaan vaateverhon poisti, öljyn säiliöön hän kaatoi, tulen otti, kauvas valokuula iltaan loisti. Koko luoto hohti valkoisena, meren tumma pinta välkkyi hopeissaan, kaukaa höyrylaivan sauhu nousi, yli pienen salmen ruskeen majan alta majakalle nuori vaimo sousi. Kiertoportaita hän torniin juoksi, kantoi kahvit pöytään, vehnät vasustaan, katsoi kaihoissansa mantereelle. Martti söi ja mietti, äkkiä hän nousi, hellään katsoi, silmät välkkyi veelle. "Rakas Anni, mull' on vakaa luonto, en voi nuorten lailla naista naurattaa, pieni sydämmes on ikävissään, mutta turvan löydät aina, hellän huolen, muuten onnea ei mulia missään. Iloviestin sulle sentään saatan, katsos, poikani hän mulle kirjoittaa, kuumeess' ollut maalla vierahalla, kotiin kaipaa, tahtoo nähdä äidin haudan, purjehtii nyt päiväntasaajalla." Sanoi niin ja painoi Annin kättä, vaimo kiitollisin katsein hymyili, alas hiljaa hiipi hämärissä. Hengessään hän näki laivan -- maston alla kalpeen miehen kultasätehissä. -- Viikot vieri yksitoikkoisesti, meri soitti samaa vanhaa säveltään, aamut askarsi hän kalatöillä, illat majakassa; miehen hyväilyihin niinkuin pakosta hän vastas öillä. Mutta suru suli, tuli kumman tyyni, outo onnen jano vaimon valtasi, kun hän aamuin meren rantaa tutki, majakkaan hän sousi, juoksi hilpeämmin, kättä vapisutti kaukoputki. Purjeet hohti, purjeet varjoon vaipui, pois hän putken laski kuin ois pettynyt, sitte nauroi hän taas uteluilleen, ilkkui miehelleen ja puhui "pojastansa", souti illan tullen lepopuilleen. Mutta kerran harmaan aamun suussa outo parkkilaiva luovi luodolle, pieni kuutto lähti rantaa kohden, vieras torniin nousi, Anni hiljaa seisoi, suonet sykki, poskill' oli hohde. Ja hän piili kauvan tuvassansa eikä syytä tiennyt, vältti akkunaa, hetken päästä astui vieras sisään, tumma katsannoltaan, tuima tulennaltaan, Anni katsoi poikaan vuoroin isään. Kylmästi hän sanoi hyvänpäivän, kylmästi hän puhui niinkuin vieraalle, isälleen vain kertoi seikkailuistaan, aamulla hän lähti maihin kirkkotarhaan kuin vain äitiään hän tahtois muistaa. Saaristossa niin hän kesän kulki veikastellen kanssa saarten neitosten aittain luona, illoin keinumailla, taikka haahkaa väijyi aamuin luotikollaan, purjein laski kauvas lakkapäillä. Äitipuoltansa hän karsasteli, Anni syyttä itki salaa kuistissaan, silloin Martti isä poikaa moitti: "etkö näe, kuinka hän on hennon hellä, miksi sydämmessäs viha voitti?" Risto maahan katsoi, kahden ollen Anni käden laski hänen olalleen: "raskaat ovat mulle nämä rannat, isäs hyvä oli, korjas köyhyydestä, äiti tahtoi... miksi kaunaa kannat?" "En ma vihaa kanna, vaaraa vältin... nyt ma tiedän, ken on äidin haudalle kauniin muurivihreänsä tuonut, tät' en kestä... olkoon rikos, synti... onnen pikarist' en koskaan juonut..." Kuiskas niin ja veti Annin luokseen, taakse painoi pään ja huulet silmihin, ulos lähti, syöksyi veden valtaan, Anni heräsi kuin unen kahmailusta, niinkuin vankka maa ois vierryt altaan. Torniss' seisoi kookas Martti vahti, katsoi tähtitarhain ikuisuuksihin ja hän iloitsi kuin ennen häissä, Riston, vaimon väli suli sointuvaksi, onni, sopu kulki käsikäissä. Risto Annin nosti punapurteen uhitellen nuorta, hurjaa onneaan saariin purjehtien marjaretkiin, huimat halut paloi heidän povessaan vaipuessaan hehkuun, hämyhetkiin. -- Isän valvoessa majakassa Risto yöllä hiipi Annin kamariin, vuoroin huume yltyi, pelko vuoroin, milloin meri matki ilomarssejansa, milloin vonkui valittavin kuoroin. III. Syksymarkkinoilta palas Martti, vajasta hän oudon melun kuuli: "Risto, perikatoon tiemme kulkee, synkkä syvyys meitä luokseen vetää!" kaameet sanat kantoi rantaan tuuli. Martti hätkähti ja torniin nousi, Risto, Anni katseen maahan loivat, musta luulo kalvoi Martin mieltä, jalat painoi, kun hän alas kulki, kolmeen henkeen vaiti atrioivat. Martti talven kulki kairamoiden, mietti elämänsä kevätpoutaa, kuinka ilo katoo kauneimmillaan, lämmin onni synkkään sekasortoon, sydämmessä yötä vaan ja routaa. Risto hiihti taasen saarikyliin, mustat railot välkkyi meren jäässä, harvemmin hän kiersi hämyhetkiin. Kerran Martti kysyi: "miksi, Anni, öisin tuli tuikkii tuvan päässä?" -- "Hyvin itsekin sen tiedät, Martti, sairastaissa otin yöllä tulta, lasta poven alla sulle kannan..." -- "Kaksi varjoa oon nähnyt Anni, ethän sentään mitään salaa multa!" -- Anni nauroi, Martti peitti harmin, viikon yöt hän väijyi vaimon unta. Kului kuukaus, öiset viimat vinkui tornikomeroissa, hylkeet ulvoi railon luona, myrsky pieksi lunta. Kaikkialla tyhjää pimeyttä, itse avaruuskin hälle ilkkui, ja hän kammos omaa mustaa mieltään, silloin kipenöiden hiljaa hetken yli salmen tikun välke vilkkui. Ylös kimmahti hän paikaltansa, yli salmen kahlas yössä yksin, kuumat kasvot painoi pieneen ruutuun, niin hän kuuli Annin kiljahduksen ja hän näki heidät sylityksin. Pois hän pakeni kuin hourupäinen eikä huutaa voinut kiroustaan. Anni lattialla piiloon ryömi, näyn nähneensä hän äsken luuli, ja hän vaipui niinkuin kuiluun mustaan. IV. Kevättalven lumi suli jäältä, meri ryömi, pyrki majakalle, mantereelle siinti iljanteet, huurteessa ja jäässä välkkyi jaalat, missä ankkuroivat saarten alle. Kevättä ei Martti kaipaellut, ei hän heleään nyt voinut nauraa ootellessaan tornin pääskyjään, mastonpäissä vapaamatkaajoita eikä kapisevaa kurjen auraa. Kolkko koston aatos mieltä jäyti, sairaat haavat, hirmut satapäiset, pientä lastansa hän vihasi, kun sen sinisilmiin katse sattui, pian tuloss' oli ristiäiset. "Hahhahhaa", hän nauroi kalseasti, "poika pojanpoika yhtä kertaa, rutsasiemen, sorja suku tosiaan, koiran temppu, katunaisen ilve, ei oo maassa missään tämän vertaa! Poika hirteen, vaimo häpypuuhun, minä itse väen pilkkatauluks, porton lapsi puulla päähän lyötäköön niinkuin ennen vanhaan, hyvään aikaan, siin' ois aihe vaikka arkkilauluks! Ei! Sen häpeän ma itse häädän vaikk' ois neuvo itse saatanasta, revin riettaan kohdun, raastan sydämmet, tulkoon loppu, muuten menee järki, -- kasta pappi parka... mikset kasta? -- Kenen lapsi? kysyy pappi. Riston? Laps on pojan veli! oiva pisto! Lapsen iso-isä äidin mies... kristikuntaan tämä kaunis käärö... helvettihin kaikki... Anni, Risto!" -- Martti sylki, kulki kumarassa, venesuojass' seisoi hajasäärin. Risto jalkaan sitoi luistimet, Anni itki, istui potkukelkkaan, lammasturkkiin pienen lapsen kääri. Martti ilkkui kädet taskuissansa: "hehhee, nuoret... kyll' on teillä eljet, viekää terveisiä papille, kyllä Risto jaksaa toisen kerran... kas, me ollaankin nyt vakoveljet! -- Lapsi minuun katsoo, katsoo Ristoon niinkuin kahta heinäkuormaa aasi, lopult' ei saa isää ollenkaan! --" Risto juoksi, tarttui rintapieliin, kiroten hän isän jäälle kaasi. Anni väliin juoksi, pyysi, itki: "etkö huomaa, että isä houraa, tule, Risto, luistin jäähän lyö!" Pian kelkka luisti kauvas jäälle, Martti rantaan tyrtyi seiväs kouraan. Martti torniin kulki vaahto suussa. -- Räystäät tippui, pirske loven viilsi, pitkin jäätä säteet hyppivät, hylkeenpojat leikki avannoilla, viikset välkkyi, pienet silmät kiilsi. Meri rautarinnoin jäitä särki, rannan railo kasvoi monta jalkaa, Martti itseksensä mutisi: "sis, sis aallot, pienet, vihreet käärmeet, juoskaa, juoskaa, kohta leikki alkaa! Sis, sis... sinertävää reunaa syökää, vetehinen hopeekruunun antaa, kuka ehtii, pääsee kuninkaaks... illan tullen saatte prinsessankin sekä narrin, vauvan saaliin kantaa..." Niin hän kuiskas, vuoroin pystyyn kimpos punertavaa nyrkkiänsä puiden, yhä yltyi iltahämärään, valkeen sytytti hän, putkeen katsoi yli jään ja mustain railonsuiden. Tummat pilvet yli tornin kiiti niinkuin aavemaiset velhovuoret, aallot kalliohon kumahti, hurja tuli syttyi Martin silmiin, kun hän hämärästä huomas nuoret. Vinhaa vauhtia lens jäällä kelkka valon heijastaissa reunaa pitkin, varjot vettä pitkin seurasi, Anni vapisi ja painoi päätään, vonkui jää ja paukkui, lapsi itki. Mustat vallat, hurjat himot riehui, tuulen pasuuna kuin härkä ammui, Martti kumartui ja karjasi, lampun rikki löi hän, peitti kasvot, heti majakassa valo sammui. Läähättäin hän seisoi kuunnellen, kaikki elämänsä kuvat muisti kuin ois käsi niitä siirrellyt. Yöstä kuului kimee hätähuuto, kuului molske, kelkka sulaan suisti. "Hahhahhaa! Nyt kosi surma itse, morsian sai vuoteen täksi yöksi!" Martti nauroi, parta tutisi, ohimoihin tarttui hän ja huusi, tornin aukosta hän yöhön syöksi. V. Majakalta lähti venekunta, vaan ei viulut soineet rantamalta eikä ilopaukahdusten heljä kaiku, iso musta kirstu, pieni valkoinen näkyi pohjapuulla purjeen alta. Herran keträ valoi mereen kultaa, idäss' siinti taivaan porttipieli, iloisesti juoksi pursi maata kohden, iloisesti seuras aamun aaltoset, teuhas tuuli, vanha kevytmieli. Meri kätki, minkä meri ryösti, ei se auki luonut syvää hautaa, minne Riston ruumis vaipui kylmään kuiluun, yli pään ei vihreet kuuset kumarra, ei hän suojaa saanut, neljää lautaa. Mustiin puettuina vanhat vaimot, vakaat miehet katsoi purren perään, yli kahden kirstun katse merta harhas, siinä nuoruus, kevät, kaikki, elämä... armas kevät, jok' ei koskaan herää. Taivaan alla kiiti kurjen aura ilopakinoineen pohjaa kohti, vaan ei kohottanut Martti ilmaan päätään, vaiti tylsämieli istui kokassaan, jalka siteissä hän yötään pohti. Eikä kukaan tiennyt kauhun työstä, kamppailuista, yöstä, meren jäistä, nauru-ilmein Martti katsoi vaahtopäitä kuin hän kuunnellut ois sala-ääniä, kuin hän palannut ois äsken häistä. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN MAININKEJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.