The Project Gutenberg eBook of Korpi liikkuu

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Korpi liikkuu

Yksinäytöksinen näytelmä

Author: Kaarle Halme

Release date: September 5, 2025 [eBook #76823]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1913

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPI LIIKKUU ***

Language: Finnish

KORPI LIIKKUU

Yksinäytöksinen näytelmä

Kirj.

KAARLE HALME

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913.

Näytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat meidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä, olen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen osa "Korpi nukkuu" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut yhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa "Korpi herää" koskettelee raittiusliikettä, kolmas "Korpi nousee" nuorisoseura-aatetta, ja neljäs "Korpi liikkuu" työväenaatetta.

Jokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen esitettäväksi, ja on, helpon näyttämölle-asettamisen puolesta, mahdollinen ahtaimmissakin oloissa.

Olosuhteiden mukaan voidaan joko yhden tai useamman illan ohjelmana esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä kuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona.

Helsinki 27/XI 1913.

Tekijä.

HENKILÖT:

PERTTU, seppä
ANTTI, rautasorvaaja, Pertun poika
IRJA, Antin sisar
MIKKO, talollinen
LYYLI, Mikon sisarentytär
HELJO, koneenkäyttäjä
HUIKARI, mestari

Ohjeita esittäjille.

Tapahtuma-aika 1900 luvun alku.

Perttu on paljon vanhentunut, on väsähtänyt ja kadottanut entisen vilkkautensa, on taipuvainen raskaaseen, surunvoittoiseen mielialaan. Hän tulee suoraan paja-töistä, on sen mukaan puettuna, kasvot ja kädet nokisina.

Antti on kadottanut sen poikamaisuuden, mikä oli havaittavissa edellisessä osassa. On reipas ja miehekäs, sekä hyvin huomattavasti leikillinen. On puettuna verstastyömiehen pukuun.

Irja on tasainen ja vaatimaton luonne, kuten edellisessä osassa.

Mikko, ei mitään muutosta edellisestä.

Lyyli, vilkas ja tulinen kuten edellisessä, mutta ei niin lapsellinen.

Heljo, innostunut kalpea nuorukainen, puettuna työpuseroon.

Huikari, petollinen, epäilyttävä ja vaaniva. Puhuu imelästi ja mielittelevästi, kunnes suuttumisessaan paljastuu itsekkääksi ja ilkeäksi. Viikset ja leukaparta. Ikä n. 35 v.

Pertun asuinhuone. Kesåiltapäivä.

IRJA hommailee ruokaa pöydälle. Kulkee useasti kaapin ja pöydän väliä.

MIKKO tulee ulkoa. Päivää taloon!

IRJA pysähtyy

Kas! Suokorven nuori isäntä! Päivää, päivää! (Panee kantamuksensa pöydälle ja pyyhkii käsiään esiliinaansa. Pitää oikein kädestä) — kun on niin harvinainen vieras — (Menee tervehtimään). Terve tuloa vaan! Isäntä tekee hyvin ja käy istumaan — tänne sohvaan —

MIKKO hymyilee

No, en minä sinne — ruokapöydän ääreen — istunpahan tänne uuninurkkaan. (Menee istumaan uunin viereen oikealle.) Mitäs ihmeen ateriaa se Irja tähän aikaan päivästä?

IRJA toimessaan

Isälle pitää, ja Antti-veljelle. Täytyy näin alustavasti laittaa kuntoon ennen kello kuutta. Minulla on se ikävä yöviikko —

MIKKO

Isä ja veli tienaavat — voisi Irja olla poissa tehtaalta ja hoitaa vain kotia —

IRJA naurahtaa tyytymättömästi

Nyt kai olisikin paras aika — kun juuri palkatkin alennettiin —

MIKKO

Hm! Siitähän se oli ollut se suuri työväen kokous eilen illalla — ja kertoihan siitä Lyylikin —

IRJA

Niin Mäkipään Lyyli! Hän kyllä voisi jäädä pois tehtaasta, hän — talon tytär —

MIKKO

Siellähän on vielä kyllä tyttäriä kotonakin olemaan — (Naurahtaa.) Lapsia kuin muurahaisia. Ja Lyylin mielestä on hauskempi kun saa itse ansaita.

IRJA

Sehän se tässä on muillakin — vaikka eihän se meidän miehille ole oikein mukavaa. — Kai tässä joku muutos täytyykin tapahtua sitten kun Antti ja Lyyli menevät naimisiin ja Lyydi muuttaa tänne.

MIKKO

Niin kai. — Eikö seppä olekaan kotona?

IRJA

Isäkö? (Hymyilee.) Ei! Vastahan kello on viisi.

MIKKO

No, niinhän se on. Mutta — minä poikkesin siellä tehtaan pajassa — ja sanoivat sepän lähteneen kotia.

IRJA

Eikö mitä! Ei hän koskaan tähän aikaan pajasta lähde kotia. Minne lie mennyt — tehtaalle —

MIKKO

Niin kai sitten — erehtyivät — — Voinpa minäkin sitten taas lähteä —

IRJA

Olisiko isännällä ollut asiaa isälle?

MIKKO

Olisi vähän. (Pitkään.) Tai ei oikeastaan asiaakaan — olisin vaan kertonut hänelle insinöörin käynnistä meillä.

IRJA

Insinöörin? Mitä hän —?

MIKKO

Tahtoi ostaa Suokorven talon.

IRJA

Vai niin! (Nyrpeästi.) Toisena päivänä alentavat työväen palkkoja — ja toisena päivänä ostelevat taloja.

MIKKO hymyilee

No, ei tästä palkan alennuksesta vielä ole talon hintaa kokoontunut —

IRJA

Ei kai vielä — mutta kyllä varmaan kokoontuu. — No, myittekö?

MIKKO

Eihän Suokorpea saa myydä niinkauvan kuin Simuna elää. Eikä minulla ole haluakaan — vaikka vanha isäntä kuolisikin.

IRJA

No, mitä sitten sanoi? Oliko tyytymätön?

MIKKO

Taisi se olla. Tahtoi sitten ostaa edes pienen palstan. Tämän niemen —

IRJA

Tämänkö maan — jossa me asumme?

MIKKO

Tämän. Sanoi, että tehtaan alue on liian pieni.

IRJA hämmästyen

Herra jesta! Mihinkäs tämä mökki sitten työnnetään — ja me — asujamet?

MIKKO ystävällisesti

No, ei vielä mihinkään. Eihän tätä vielä ole myyty. Eikä ole sanottu, että myydäänkään. (Miettiväisesti.) Tuntui niin erikoiselta se kaupanteko?

IRJA istuu.

Erikoiselta? Kuinka niin?

MIKKO

En tiedä. Oli kovin kiihkoinen. Tahtoi kaupan aivan heti — näytti olevan kovin hermostunut —

IRJA

No, entä — mitä isäntä?

MIKKO myhäilee

Emmehän me ole niin kiireisiä. Täytyyhän asiaa ensin tuumia. Ja minä sanoin, että pitää keskustella sepänkin kanssa. Mutta siitä se näytti suuttuvan —

IRJA

Suuttuvan?

MIKKO

Ainakaan ei se siitä pitänyt. Onko hän ehkä vihanen isällesi?

IRJA

Vihanen isälle? Mistä ihmeestä hän —?

MIKKO

Ajattelin — jos tuosta eilisestä —

IRJA

Työväen kokouksestako?

MIKKO

Niin. Kun seppä siellä vaati työväen yhteenliittymistä —

IRJA innokkaasti

Eikö sitten kaikki ihmiset saisi hoitaa omia asioitaan ja niistä keskustella joko yksinään tai yhteisesti!

MIKKO nousee

Yhteenliittyminen on suuri voima —

IRJA

No, sitä parempi meille —

MIKKO

Mutta ei heille — (naurahtaa) — jos sattuu edut vastakkain —

IRJA nousee hitaasti

Niinkö? Ne eivät sallisi —?

LYYLI tulee itkettyneenä ja hengästyksissään — pieni vahakangas-pussi kädessä.

IRJA hämmästyen

Kas, Lyyli! Joko sinä nyt tehtaalle?

LYYLI katkonaisesti

En — minä — tulen sieltä.

MIKKO

Sinähän olet itkenyt —

IRJA

Mikä ihme sinua vaivaa? — Tule nyt istumaan — (Ohjaa Lyylin pöydän editse sohvalle.) Tuletko sinä tehtaalta? Mitä sinä siellä teit?

LYYLI istuu ja heittää pussinsa, pöydälle

Minä kävin Antille kahvia viemässä —

MIKKO istuu entiselle paikalleen

Ja torailit vähän sulhasesi kanssa — (Hymyilee.) No, kyllä se menee ohi.

LYYLI hermostuneesti

Ei se ole sellaista —

IRJA

Miksi sinä Antille kahvia —?

LYYLI

No, tänään on Antin syntymäpäivä — ja minä sain sellaisen onnettoman päähänpiston.

IRJA

Onnettoman?

LYYLI tuskaisesti

Niin juuri — onnettoman!

MIKKO

Mitä on sitten tapahtunut?

LYYLI pusertaa kätensä nyrkkiin 'ja painaa ohimoitaan

Voi, voi, kun minua suututtaa ja — ja hävettää.

IRJA

No, mikä — mikä? (Istuu toiselle puolelle pöytää.) Sano nyt edes, että mekin tiedämme!

LYYLI purskahtaa, kohottaen nyrkkejään

Jos minulla vaan olisi ollut enemmän voimia, niin — kyllä minä olisin näyttänyt sille Huikari-roistolle —

IRJA

Mestarille?

MIKKO

Onko mestari ollut sinulle hävytön?

LYYLI hilliten itkuaan ja suuttumustaan

On!

IRJA

No, nyt minä arvaan. Se on usein ahdistellut tyttöjä. Ennenkin siitä on kerrottu.

MIKKO hämmästyen

Niinkö? — Onko niin, Lyyli?

LYYLI purskuen

Niin juuri se on! Kun minä kuljin rautaverstaalta, Antin luota, konttoorin ohi, niin hän seisoi ovella ja sanoi, että paperia aletaan nyt lajitella eri järjestelmän mukaan, ja kysyi enkö haluaisi nähdä malleja ja tutustua niihin. Kutsui minut konttoorin viereiseen mallivarastoon — ja alkoi siellä puhua tyhmyyksiä — minä tahdoin heti lähteä, mutta hän seisoi oven edessä —

IRJA

Niinhän se yritti Koivulan Maijullekin —

LYYLI ylpeällä uhmalla

Minä sanoin, että hän erehtyy henkilöstä — minä olen Antin morsian — ja pyysin häntä heti väistymään ovelta — mutta hän vaan nauroi ja tuli lähemmäksi —

IRJA

Olisit huutanut apua —

LYYLI

Minä ensin kivahutin häntä korvalle minkä jaksoin —

MIKKO hymyilee

Niin, niin — siihen sinä olet mestari — kuten ennen Anttiakin kerran —

LYYLI

Eno ei viitsi nauraa. Tässä ei ole mitään naurettavaa. — Sitten vasta aloin huutaa kun hän kävi käsiksi —

MIKKO sävähtäen

Mitä? Kävikö hän käsiksi?

LYYLI hermostuneesti nauraen itkien

No, tappelu siitä tuli — tietenkin —

IRJA

Hyvä isä!

LYYLI voitonriemulla

Mutta samassa tuli Antti sisään ja heitti mestarin nurkkaan —

MIKKO helpotetusti

Kas! No, mistä Antti osui —?

LYYLI

Sitä en tiedä. Minä karkasin suinpäin ulos — ja — ja juostuani jonkun matkan — istuin tien viereen itkemään —

MIKKO

No, mitä siinä sitten enään —

LYYLI raivokkaasti

Minua niin kamalasti suututti — ja hävetti, kun — kun kehtaa sillä tavalla käyttäytyä — (Itkun sekaisesti.) Onko minun käytökseni antanut aihetta sellaiseen —!

MIKKO vakavasti

Kyllähän tämä jo menee liian pitkälle —

LYYLI päättävästi

Se menee niin pitkälle, että minä en enään mene tehtaaseen — en.

MIKKO

Niin — voihan sen asian toisinkin järjestää. Voit muuttaa meille. Elina kyllä tarvitsisi askarapua —

IRJA

Mitenkähän Anttiakaan nyt enään pidetään tehtaassa, kun näin riitaantui mestarin kanssa —

MIKKO

No, ei tämän tähden — mestarin syyllisyyden tähden voida Anttia erottaa —

LYYLI kuuntelee

Nyt siellä tulee joku — onkohan se Antti —

* * * * *

PERTTU nokisena ja sepän puvussa tulee ulkoa.

IRJA ihmetellen — nousee

Isä! Kuinka sinä tähän aikaan tulet kotia?

PERTTU nyökäyttää Mikolle

Päivää, Mikko! (Istuu rauhallisena tuolille, jolta Irja nousi.) Johan minä olisin aikasemminkin, mutta juttelin tuolla Simunan kanssa —

IRJA

Kuinka niin aikasemmin —?

PERTTU hymähtää katkerasti

Kellä on aikaa — se kulkee omia aikojaan —

MIKKO

Loppuiko työ sitten — vai —?

PERTTU

Loppui se — minulta.

IRJA

Mitä?

PERTTU kaivaa taskustaan rahoja

Tässä on minun viimeinen palkkani tehtaalta —

LYYLI ihmetellen

Viimeinen?

PERTTU antaa rahat Irjalle

Tuossa! Syö säästäen savea! Ei tiedä koska taas uutta rahaa ansaitsen.

IRJA

Mitä ihmettä tämä merkitsee?

PERTTU rauhallisesti, mutta katkerasti

Olen erotettu — ajettu tieheni —

IRJA

Minkätähden?

MIKKO

Mistä syystä?

LYYLI

Eihän vaan minun ja Antin asian vuoksi? —

IRJA

Ei isä tiedäkään —

PERTTU

Tiedän minä senkin. Antilta kuulin. Ja Simunalta kuulin, että meidät tahdotaan mannultakin manata. — Onnettomuudet eivät tule koskaan yksinään. Ne ajavat toinen toistaan kuin pakojänikset.

MIKKO

Mutta eihän se voi olla tämän Lyylin jutun tähden — tämä Pertun erottaminen —

PERTTU

Ei. Sen eilisen kokouksen tähden —

MIKKO

No, sitä minä heti ajattelin, kun insinööri kävi tätä niemenkärkeä ostelemassa —

PERTTU katkerasti

Minä järjestelen sopimattomia kokouksia, ja villitsen työväkeä. Siitä tehtaan rauha häiriintyy —

IRJA

Niinkö he sanoivat?

PERTTU

Sinnepäin ne viittailivat —

LYYLI suuttuneesti

Mutta ihmisten rauha ei häiriinny väkivallantöistä ja raakuuksista — niitä kyllä saadaan harjottaa meitä kohtaan.

PERTTU innostuen

Juuri niin Anttikin sanoi —

LYYLI

Kenelle?

PERTTU

Tehtaan herroille.

IRJA menee sohvalle Lyylin viereen, istuu

Mitä tästä nyt sitten tulee! Kai Anttikin nyt erotetaan — ja mihinkäs yksistään minun palkkani riittää. — Muistaako isä mitä äitivainaja usein sanoi, ettei saa onneaan rakentaa kapitalistien turviin — ja tässä nyt ollaan.

PERTTU

Niin sanoi. Äitisi oli suuresta kaupungista — oli nähnyt enemmän kuin me täällä korvessa. (Synkästi.) Käänne kai tässä nyt tulee — elämän käänne — (huokaa ja katsoo harhailevasti tupansa seiniä.) Asunnostakin ajavat —

MIKKO

Siihen ei tehtaan valta yletä.

PERTTU pää painuu

Kyllä se ylettää. Ei mikään voi kapitaalin valtaa rajoittaa.

MIKKO

Kyllä vaan tässä rajoittaa — omistusoikeuden valta. Pakolla he eivät saa minulta ainuttakaan multalapiollista. Minä en rupea juonien ja koston kätyriksi.

PERTTU nousee ihastuneena

Kiitoksia Mikko! (Menee ja ottaa Mikkoa kädestä.) Tuhansia kiitoksia, isäntä!

MIKKO häveliäästi

Mitäs kiittämistä siinä. — Yhdessä olemme täällä korven kolkassa pyrkineet onnettomuudestamme. Nytkö sitten rupeaisimme eri köyttä vetämään, kun tämä maatunut maaperä alkaa liikuskella onnellisempia aikoja kohti —

PERTTU huokaa raskaasti

Onnellisempia — niin! (Menee istumaan entiselle paikalleen.) Ilman toimeentuloa ja — ilman työtä!

IRJA arasti

Isä! Olethan sinä ennenkin kestänyt —

MIKKO

Ja kestänyt paljon vaikeampien aikojen yli — saanut, ympäristön raittiiksi ja avannut viljelysvainion nuorison toiminnalle —

PERTTU innostuneena, aivan kuin unohtaen nykyisen hetken

Niin, se oli toista se — se oli ihanaa työtä — se oli taistelua omia paheitamme vastaan, ja oman nousumme hyväksi — mutta tämä — tämä on taistelua jättiläisen kanssa — taistelua ulkopuolella itseämme. (Masentuneena.) Ei, ei! Tässä taistelussa emme liikahda hiuskarvaakaan eteenpäin — (pää painuu käden varaan) tuskin pysymme paikoillammekaan — painumme ehkä sinne mistä — kerran lähdettiin.

ANTTI tulee nopeasti ja kiihtyneenä

No, sitä myöten on selvä peli! — Kas! Isäntäkin on täällä. (Menee tervehtimään.) Terveeksi!

MIKKO!

Terve, terve! No, mikä nyt on selvä?

ANTTI hauskasti

Koko jauhovellistä laski sakka pohjaan, ja pinnalle jäi selvä vesi.

LYYLI

Mitä sitten tapahtui — kuule —?

ANTTI ottaa tuolin uunin eteen ja istuu

Sitten tapahtui vaan pelkkiä hauskoja asioita. (Sytyttää tupakan.) Minä jätin mestarin nurkkaan kuuntelemaan mesiäisiä — ja kiirehdin sinun jälkeesi —

LYYLI Antin hyväntuulen tartuttamana

Minä en uskaltanut taaksenikaan katsoa — minä vaan juoksin —

ANTTI

Ja keveästi ja kauniisti juoksitkin —

TOISET hymyilevät.

LYYLI

No, kerro nyt asioista!

ANTTI

Minä menin taas rautasorvini ääreen —

LYYLI

Miten sinä satuit tulemaan sinne varastoon?

ANTTI

Olisin vielä sanonut sinulle jotakin — näin sinun menevän konttooriin ja tulin perässä. Ihmettelin — mitä sinä siellä —

LYYLI harmilla

Narrasi minut katsomaan uusia paperimalleja —

IRJA

Entä sitten — kun olit mennyt työhön?

ANTTI

Mestari toi minulle jonkun mutterin tai laakerin — mikä lie ollut — korjattavaksi. Minä käskin viedä pajaan. Hän sanoi, ettei ole seppää ennen huomisaamua — että isä on erotettu — sanoi, että korjaus pitää olla valmis puolen tunnin kuluttua — se tarvittiin muka Heljon paperikoneeseen —

PERTTU

No, korjasitko?

ANTTI

Minä menin Heljon luo kysymään mikä hänen konettaan vaivasi —

LYYLI

No?

ANTTI

Ei mikään. Kone kävi että sähkökipunat hyppelivät — (Nauraa.) Ja kaikki aremmat varakappaleet olivat käyttämättä.

PERTTU

Entä sitten?

ANTTI

Menin työtäni jatkamaan ja annoin mestarin mutterin levätä rauhassa.

MIKKO

Minä jo arvaan mikä sitten tuli.

ANTTI nyykähyttää päätään

Hm! Sitten tuli mestari takaisin — insinööri mukanaan. Molemmat katselivat vähän aikaa sekä minua että mestarin tuomaa kojetta — ja insinööri kysyi miksi en ole sitä korjannut. Minä sanoin, että näkeehän sen — että se ensin tarvitsee pajaa — eikä Heljon kone tarvitse mitään muuta kuin rasvaa — ja että Heljo hoitaa sen itse.

IRJA

Mitäs insinööri siihen?

ANTTI

Sanoi, ettei minun asiani ole arvostella tehtaan tarpeita. Minä sanoin, ettei olekaan, mutta että yksi massakivistä ei ala pyöriä kello kuudelta ellei työn alla oleva akseli ole valmiiksi sorvattu —

PERTTU

Se oli oikein sanottu — ja pätevä syy —

ANTTI naurahtaa

Niin sitä luulisi! Insinööri sanoi, ettei se kuulu minuun jos alkaa tai ei — ja kutsui konttooriin.

TYYLI

Mitä sinä siellä?

ANTTI

No, arvaat kai sen.

PERTTU kauhistuen

Erotettiin?

ANTTI

Potkittiin pellolle oikein kohteliaasti, ja maksettiin vielä irtisanomisajaltakin palkka kouraan.

LYYLI

Hävytöntä!

IRJA

Hyvä isä!

ANTTI kaivaa rahat taskustaan ja antaa Irjalle

Tuossa sisko! Emännöi tarkasti, että kestää jonkun aikaa! (Hymyilee reippaasti.) Ettei heti tarvitse panna hampaita naulaan.

LYYLI

Tämä vasta on hävytöntä! Ei se ole sen mutterin tähden — se on minun tähteni —

ANTTI nauraa

Se on sentähden, että mestari sai kuunnella mesiäisiä. Mutterihan oli ainoastaan pieni välikappale »herran» kädessä.

LYYLI väkisinkin naurahtaen

Kyllähän sinä osaat — nauratat — vaikka ei ole vähintäkään syytä nauruun.

PERTTU hivelee kädellään otsaansa

Ei! Kyllä tässä hymy hyytyy —

MIKKO vakavasti

Johan nyt aivan on astuttu ennen polkemattomille poluille —

ANTTI heittää tupakkansa uunin eteen

On — sotapoluille. Näitä kuuluu käytävän suuressa maailmassa paljon — tällaisia sotia.

MIKKO nousee

Aina on ihmisyyden puolesta saatu olla sotisovassa — milloin sisäisiä — milloin ulkonaisia vihollisia vastaan — mutta — tällaista räikeyttä —

PERTTU masennuksissa

Joko isäntä nyt menee? (Nousee raskaasti.) Niin — niin! Onnettomuutta ei ole hauska katsella — ihan silmästä silmään —

MIKKO surumielisesti

Onhan minullakin ollut — omat onnettomuuteni — ja olen niitä katsellut suoraan silmäterään. — En minä onnettomuuden outouden vuoksi täältä lähde, mutta tehdäkseni tässä asiassa velvollisuuteni — sen mikä minun osakseni on sattunut —

ANTTI nousee

Mikä se on?

MIKKO

Lupasin puolen tunnin kuluttua antaa insinöörille vastaukseni tämän teidän maapalstan myymisestä tehtaalle —

ANTTI

Myydäänkö tämäkin tehtaalle?

MIKKO vakavasti

Ei! Sitä ei myydä! Aion nyt mennä siitä ilmottamaan.

ANTTI ottaa Mikkoa kädestä, yksinkertaisesti

Siskoni — ja vanhan isäni puolesta kiitän teitä! — Eihän se ihmisyys sentään ole maan päältä kadonnut —

* * * * *

HUIKARI tulee arkana vilkuillen ympärilleen.

LYYLI hypähtää ylös

Mestari täällä!

ANTTI kääntyy nopeasti

Huikari! (Ankarasti.) Mitä te täällä teette?

PERTTU rauhoittavasti

Antti! Anna minun — minä olen tämän asumuksen isäntä — (Astuu tulijaa kohti).

ANTTI mutisee tytöille, siirtyessään pöydän luo

Vielä tuo roisto —

PERTTU

Onko Huikarilla jotakin asiaa meille?

HUIKARI

Hyvää iltaa ensin taloon.

ANTTI ei voi hillitä itseään

Hyvääkö?

PERTTU Antille

No, no, no! (Huikarille.) Iltaa, iltaa! (jää odottamaan, kysyvästi.) No?

HUIKARI

Olisihan minulla asiaa — noitten sattuneitten tapausten johdosta. Minun mielestäni niissä oli osaksi väärinymmärrystäkin — ja osaksi äkkipikaisuutta —

PERTTU

Minunko suhteeni?

LYYLI

Vai minua kohdanneessa roistomaisuudessako?

ANTTI

Tai minun erottamisessaniko?

PERTTU rauhoittavasti

No, no! Ei kaikki yht'aikaa. (Huikarille.) Minä tahtoisin vain ensin tietää tämän käyntinne tarkotuksen. Tahdotteko te antaa vain selityksiä tapahtumista tai — olisiko aikomus sovitteluilla saada asiat järjestymään?

HUIKARI

Olisin halukas sekä selittämään että järjestämään ne.

ANTTI äkkiä

Onko Heljo seisauttanut koneensa?

HUIKARI

Ei, mutta hän otti yövuoron käyttäjän etulaisekseen ja poistui —

ANTTI riemuiten

Niin, no, arvaa sen, että mestari nyt tahtoo — järjestää asiat —

PERTTU Antille

Älähän nyt sotke! Mitä ihmettä se tähän kuuluu?

ANTTI

Se kuuluu niin paljon, että konesalin yövuoron väki on kutsuttu koolle nyt ennen kuutta — sana on jo kiertänyt ympäri kylää — ja päivävuorolaiset kokoontuvat kello seitsemän kaiken muun työväen kanssa. (Ylpeästi Huikarille.) Me rohkenemme näin kaikki paljastaa, sillä meillä ei ole mitään salattavaa — me pelaamme avonaisilla korteilla. Ja nyt mestari on täällä hieromassa sovintoa, kun isännistö huomaa astuneensa muutaman askeleen syrjään — liian lähelle ojan reunaa.

HUIKARI pehmeästi

Niin — en minäkään salaa, että olen täällä sovintoa varten, sillä tuo työväen kiihoitus, joka nähtävästi on saanut erityisen sysäyksen tämänpäivän tapauksista, voi olla hyvin turmiollinen —

PERTTU

Kenelle?

HUIKARI

Tietysti — työväelle —

ANTTI

Mutta ei teille?

HUIKARI yskäsee

Jos tahdotte, niin sanokaamme — tehtaalle kokonaisuudessaan — mainitsematta ketään yksilöä erityisesti.

PERTTU

No, minkälainen se sovinto olisi tämän huoneen väkeen nähden?

HUIKARI

Nämä molemmat erottamiset voitaisiin peruuttaa — voitaisiin huomisesta asti asettua entiselleen sillä ehdolla, että seppä ei hangottele vastaan tämän maapalstan myymistä tehtaalle —

MIKKO astuu uunin varjosta niin paljon esille, että tulee Huikarin näkyviin

Tämä ei ole mikään ehto, josta voisi puhua. Sepällä ei ole tähän maapalstan myymiseen myöntävää eikä kieltävää oikeutta. Se oikeus on yksin minulla. Ja minä en myy. Aioin juuri lähteä tuomaan siitä sanaa tehtaalle, mutta nythän mestari voi sen tehdä yhtähyvin.

HUIKARI yskii

Mutta seppä on kuitenkin vaikuttanut —

MIKKO

Ei ole.

HUIKARI

Hänen pitäisi kehottaa isäntää —

MIKKO ankarasti

Oletteko te järjiltänne, mies? Tai pidättekö minua holhouksen alaisena?

HUIKARI yskii

No, tästä asiasta saatte sitten te — asianomaiset toiste lähemmin keskustella —

PERTTU

Tämäkö vaan oli —?

HUIKARI

Ei. Tärkein on se, että te palaatte rauhallisesti työhönne ja estätte ja lopetatte kaiken kiihotuksen ja alkaneet kokoukset —

ANTTI naurahtaen

On niissä kokouksissa muitakin kuin nämä asiat. Nämä vain jouduttivat tapausten kulkua. Paha työnsi hyvän liikkeelle ja —

HUIKARI

Minä kernaammin keskustelisin sepän kanssa —

ANTTI

Sen kyllä uskon.

HUIKARI välittämättä Antista

— ja tahtoisin nyt kysyä — suostutteko —

PERTTU epävarmana

Minä en tiedä — minusta tuntuu vaikealta —

ANTTI astuu päättävästi isänsä ja Huikarin väliin

Anna anteeksi, isä! Mutta minun täytyy nyt asettua sinun oikeuksiisi — ja puhua meidän kaikkien puolesta —

PERTTU väistyy, masentuneena

Enhän minäkään tässä vastaan ole kai ollut —

IRJA nopeasti

Istu nyt, isä! Ja kuullaan mitä Antti sanoo.

PERTTU istuu

Kuullaan, kuullaan —

ANTTI Huikarille

Mitä ehtoja teillä on — (viittaa Lyyliin) — hänen suhteensa?

HUIKARI yskii

Eihän häntä ole erotettu —

LYYLI

Mutta minä olen eronnut-—

ANTTI

Hän itse eroaa teidän hävyttömän käytöksenne johdosta —

HUIKARI

Vallan väärinkäsitystä!

LYYLI hypähtää ylös

Soo!

ANTTI

Ja Koiviston Maijun juttu oli myös väärinkäsitystä — niinkö?

HUIKARI kiivaasti

Eihän se tähän kuulu — ei pidä sotkea —

ANTTI kohottaen ääntään

Minä sotken nyt asiat sillä tavalla, että me emme suostu mihinkään teidän ehtoihinne, vaan asetamme omamme teille. Ja yksi niistä on se, että teidät pitää erottaa ennenkun me suostumme ollenkaan mihinkään keskusteluihin.

HUIKARI yrittää naurahtaa

No, sitten ei tullut sovintoa —

ANTTI

Ei! Eikä tule. Me olemme päättäneet ruveta valvomaan ihmisoikeuksiamme — (vielä kovemmin) — työnoikeuksia — ja estämään sen, ettei kaikellaiset rappeutuneet hylkiöt saa levittää kurjuutta meidän keskuuteemme — ja pilata meiltä työn iloa —

HUIKARI purren hammasta

Sinä hävytön! Vastaatko sinä —?

* * * * *

HELJO tulee suurella riemulla

Hurraa! (Pysähtyy nolona).

ANTTI Huikarille

Vastaan minä kaikesta mitä sanon tuollaisesta miehestä. Heljo! Avaa ovi!

HELJO avaa oven.

ANTTI hauskasti

Mestari tekee hyvin ja käyttää reikää hyväkseen — eikä katso taakseen!

HUIKARI polkasee jalallaan ja menee muristen

HELJO sulkee oven, sylkäsee

Mitä tuo täällä teki?

ANTTI

Oli synninpäästöllä. — Mutta mitäs sinä äsken luikkasit tullessasi?

HELJO

Nyt kokous hyväksyi kaikki ponnet.

ANTTI terävästi

Ja lisäksi mestarin erottamisvaatimuksen?

HELJO

Tietysti. Ei ainoakaan edes epäröinytkään.

MIKKO iloisesti

No, Perttu, ole mielissäsi! Kaikki hyvä ei ole hukkunut maan päältä.

PERTTU

Mutta se jättiläinen — se —

ANTTI

Olkoon vaikka vielä mahtavampi — mutta me pienet yhdymme yhdeksi —

HELJO innostuneesti

— ja muodostamme vielä valtavamman voiman.

ANTTI taputtaa hellästi isäänsä olalle

Sinä olet täyttänyt tehtäväsi ja tehnyt työsi. Nyt alkaa meidän vuoromme.

LYYLI juoksee Mikon luo

Kuule, eno! Minäkin huomaan, että meidän nuorten on astuttava nyt teidän tilallenne.

HELJO menee Irjan luo

Niin! Meidän kaikkien.

PERTTU melkein kuin itsekseen

Aika menee — toinen tulee —

ANTTI intoa säteillen

Älä sure, isä! Vaan iloitse meidän kanssamme! Etkö huomaa, että korpi liikkuu?

HELJO innostuneena

Niin — korpi liikkuu!!'

ESIRIPPU.
LOPPU